Juoni
Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.
Vuonna 2005 New Orleansissa vanha, lähes 80-vuotias Daisy-niminen nainen (Cate Blanchett) makaa sairaalassa kuolinvuoteellaan. Hän kertoo tyttärelleen Carolinelle sokeasta kellosepästä, monsieur Gateausta, joka palkattiin valmistamaan kello rautatieasemalle vuonna 1918. Kello kävi takaperin, ja se tehtiin muistomerkiksi niille, jotka olivat menettäneet poikansa ensimmäisessä maailmansodassa – kuten Gateau itsekin. Daisy pyytää tytärtään Carolinea (Julia Ormond) lukemaan ääneen Benjamin Buttonin (Brad Pitt) päiväkirjaa.
Ensimmäisen maailmansodan loppua juhlivassa kaupungissa 11. marraskuuta 1918 Caroline Murphy (Joeanna Sayler) synnyttää pojan, jolla on erittäin vanhan miehen keho ja ulkonäkö. Caroline kuolee pian synnytyksen jälkeen ja lapsen isä, varakas nappitehtailija Thomas Button (Jason Flemyng) hylkää vauvan hoitokodin kuistille. Hoitokodissa työskentelevät Queenie ja kokki, herra ”Tizzy” Weathers (Taraji P. Henson ja Mahershalalhashbaz Ali) löytävät vauvan, ja Queenie päättää kasvattaa pojan omanaan, sanoen että se on hänen sisarensa lapsi.
Vuonna 1930 nyt eliniältään 12-vuotias Benjamin, joka on päässyt 7-vuotiaana pyörätuolista kävelemään kainalosauvoilla ja nyt vain yhden kepin tuella, ystävystyy 7-vuotiaan Daisyn (Elle Fanning) kanssa, jonka isoäiti (Phyllis Somerville) asuu samassa hoitokodissa kuin Benjamin.
Kehonsa nuortuessa Benjaminin seksuaalisuus herää, hän saa töitä hinaajalta sekä käy bordellissa. Hän tapaa Thomas Buttonin, jonka seurassa hän juopuu ensimmäistä kertaa. Tämä ei paljasta olevansa hänen isänsä. Vuonna 1936 nyt eliniältään noin 17-vuotias Benjamin lähtee New Orleansista Chelsea hinaajan kapteeni Mike Clarkin (Jared Harris) miehistön kanssa pitkäkestoiselle työtehtävälle, jolta hän lähettää postikortteja Daisylle, joka kirjoittaa takaisin. Toisen maailmansodan aikana syksyllä 1941 hän rakastuu Murmanskissa samassa hotellissa asuvaan brittiläisen kauppavaltuuskunnan ministerin vaimoon Elizabeth Abbottin (Tilda Swinton), jota hän tapailee hotellissa vain öisin.
Pearl Harborin pommitus muuttaa hinaajan työsaran, se lähtee Yhdysvaltain laivaston palvelukseen. He osuvat paikalle, jossa on uponnut yhdysvaltalainen joukkojenkuljetusalus ja tuhansia kuolleita amerikkalaissotilaita. Saksalainen sukellusvene nousee pintaan ja avaa tulen hinaajaa kohti. Kapteeni Mike törmää sukellusveneeseen, ja törmäyksen aiheuttama räjähdys upottaa molemmat alukset. Suurin osa miehistöstä menehtyy, vain Benjamin ja toinen miehistön jäsen pelastuvat.
Vuonna 1945 Benjamin palaa 26-vuotiaana kotiin New Orleansiin ja kuulee, että 21-vuotiaasta Daisysta on tullut menestyksekäs balettitanssija. Tämä yrittää vietellä olemukseltaan noin 50-vuotiaan Benjaminin, mutta tämä pitää Daisya vielä liian nuorena ja kypsymättömänä. Benjamin kohtaa jälleen menestyvän nappitehtailija Thomas Buttonin, joka on kuolemansairas ja paljastaa olevansa Benjaminin isä, kertoo tämän äidistä ja suvusta sekä sanoo katuvansa että hylkäsi tämän vauvana. Thomas testamenttaa tehtaansa, talonsa ja omaisuutensa Benjaminille ennen kuolemaansa. Vuonna 1947 Benjamin käy ensimmäistä kertaa New Yorkissa, näkee Daisyn esiintyvän sekä huomaa tämän jo seurustelevan toisen miehen kanssa.
Daisyn kansainvälinen balettiura päättyy Pariisissa vuonna 1957, kun hän jää taksin yliajamaksi ja murtaa jalkansa. Kun Benjamin käy tapaamassa Daisya, tämä hämmästyy nyt eliniältään 39-vuotiaan miehen nuorekasta olemusta. Loukkaantumisestaan katkeroitunut Daisy käskee Benjaminia kuitenkin pysymään poissa hänen elämästään. Vuonna 1962 Daisy palaa New Orleansiin ja kohtaa Benjaminin jälleen. Ollessaan viimein fyysisesti saman ikäisiä, 35-vuotias Daisy ja eliniältään 44-vuotias Benjamin rakastuvat toisiinsa ja muuttavat yhteen Benjaminin perintörahoilla ostettuun paritaloon. Daisy perustaa tanssistudion.
Daisy synnyttää vuonna 1968 tytön, Carolinen. Benjamin, joka ei usko voivansa olla hyvä isä tyttärelleen takaperoisen ikääntymisensä vuoksi, myy koko omaisuutensa ja jättää niistä saadut rahat Daisylle ja Carolinelle. Hän matkustaa yksin ympäri maailmaa koko 1970-luvun ajan.
Olemukseltaan parikymppinen, eliniältään 62-vuotias Benjamin palaa Daisyn luo vuonna 1980. Naimisiin mennyt Daisy esittelee Benjaminin aviomiehelleen ja tyttärelleen perheystävänä. Daisy käy Benjaminin luona tämän hotellissa, missä he viettävät yön yhdessä ja kertovat rakastavansa yhä toisiaan. Daisy myöntää Benjaminin tehneen oikein jättäessään hänet ja Carolinen, sillä muuten hän ei yksinkertaisesti olisi kestänyt. Benjamin lähtee jälleen.
Vuonna 1990 Daisy saa puhelun sosiaalityöntekijöiltä. He ovat löytäneet eliniältään 72-vuotiaan Benjaminin, joka on nyt olemukseltaan 12-vuotias ja asuu purkutuomion saaneessa rakennuksessa. Sosiaalityöntekijät soittivat Daisylle löydettyään hänen nimensä Benjaminin päiväkirjasta ja kertovat hämmentyneinä, että Benjaminin tila muistuttaa dementiaa. Daisy muuttaa vuonna 1997 samaan hoitokotiin, jossa Benjamin vuosia sitten kasvoi, ja huolehtii Benjaminista tämän nuorentuessa lapsesta taaperoksi. Lopulta Benjaminista tulee fyysisesti vauva, ja hän kuolee Daisyn käsivarsille keväällä 2003, eliniältään lähes 85-vuotiaana.
Vuonna 2002 Gateaun kello korvataan asianmukaisesti toimivalla nykyaikaisella digitaalikellolla. Vuonna 2005 Daisy kuolee kerrottuaan ensin Carolinelle, että Benjamin on tämän isä. Hurrikaani Katrina aiheuttaa tulvan varastohuoneeseen, jossa Gateaun kello sijaitsee; kello jatkaa yhä käymistään takaperin.
Saatuaan Benjaminin tarinan päätökseen Daisy kuolee sairaalassa New Orleansissa hurrikaani Katrinan lähestyessä kaupunkia.
Juonipaljastukset päättyvät tähän.
25. joulukuuta 2008
20. helmikuuta 2009
