 | Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
The Pin Ups oli suomalainen 1980-luvulla toiminut yhtye. Se julkaisi vuosina 1983–1985 kaksi singleä ja yhden EP:n. Megamania julkaisi yhtyeen tuotannosta kokoelma-albumin Trash & Glam vuonna 2001.
The Pin Ups syntyi Lepakon yöbileissä vuonna 1982. Yhtye oli kasattu jo aiemmin, kun Floyd Superstar ja Pete Europa olivat kohdanneet Amsterdamista tullessaan lautalla. Yhtyeeseen liittyivät seuraavaksi Grandma Delay (Jari-Pekka ”Dile” Kolanen) sekä Jukka ”Jay” Muukka.
Yhtye sai levytyssopimuksen Johannalle pian perustamisensa jälkeen. The Pin Ups levytti 1983 yhtiölle ensimmäisen singlensä, joka oli nimeltään ”A Middle-Aged Housewife Eatin An Avocado Even Though She Should Be Cooking Chickenlegs For Her Bodybuilder Husband”.
The Pin Upsin imago yhdisteli post-punkin poikabändien koreutta ja ajan sensaatiohakuisuutta. Floyd Superstar ja Pete Europa suunnittelivat aluksi yhtyeen tyylistä kokeellisempaa. Heidän piti tehdä täysin atonaalista ja melodiatonta musiikkia, mikä ei lopulta toteutunut. Suunnitteilla oli esimerkiksi metallinkirskuvaa, kovaäänistä ja kakofonista soittoa, jota ei pystyisi kuuntelemaan. Yhtye suunnitteli myös lavan täyttämistä peileillä niin, että yhtyettä ei voisi katsoa valovoiman takia sekä yleisön hakkaamista mikrofonijaloilla.
Orkesterin toiminta ”perustui ajatukseen, että manipuloisimme mediaa, loisimme tähtimyytin ja synnyttäisimme taidetta pelkästään olemalla olemassa”, Pete Europa kirjoittaa Pin Upsin historiikissa. Laulusolisti itse on kuvannut kokoonpanon rujoa ja kovaäänistä ilmaisua ”psykedeeliseksi avaruusheviksi”, jonka tarkoituksena oli ”tehdä murhaa musiikin avulla”. The Pin Upsin ensimmäinen esiintyminen tapahtui Lepakon yöbileissä vuonna 1982. Kahden ja puolen vuoden kuluttua olikin jo comeback- ja jäähyväiskonsertin vuoro.
Jyrki ”Hank” Nygren julkaisi yhtyeen seuraavan levytyksen Boredom of Life omalla Freehands Records -levymerkillään. Kyseessä oli neljä raitaa sisältävä EP, joka nauhoitettiin Karjaalla Westside Studiossa kesällä 1984. Levyn äänitti ja tuotti Jimi Sumén.
Yhtyeen alkuperäinen kokoonpano oli Pete Europa (laulu, sanoitukset), Floyd Superstar (kitara, taustalaulut), Grandma Delay (basso, taustalaulut) sekä Jukka Muukka (rummut). Muukka soitti ensimmäisellä singlellä ja seuraavalla EP:llä. Sen jälkeen rumpaliksi tuli Gabi Hakanen, joka oli aikaisemmin soittanut Stressi-yhtyeessä. Gabi soitti kahdessa Jimi Suménin kanssa tehdyssä studiosessiossa sekä yhtyeen viimeisellä singlellä ”Boredom of Life” / ”Octopussy in the Bushes”.
Pete Europa toimi myös DJ:nä sekä Einstein A Go Go -klubilla että Bela Lugosi -klubilla. Lisäksi hän järjesti Lepakon ensimmäiset Yöbailut General Njassan kanssa. Floyd asui pariinkin otteeseen Amsterdamissa pitkiä jaksoja. Myös muu yhtye muutti joksikin aikaa Amsterdamiin. Tämä tarkoitti jatkuvia katkoksia yhtyeen harjoitteluun, ja myös musiikilliset ideat muuttuivat.
The Pin Ups neuvotteli levytyssopimuksesta Virgin Recodrsin kanssa vuonna 1985. Yhtye oli tuolloin levyttänyt singlen ”Boredom of Life” / ”Octopussy In The Bushes”. Levytyssessio epäonnistui osittain, sillä rumpuosuutta ei saatu maksetussa ajassa kuntoon. Myöskään neuvottelut Virgin Recordsin kanssa eivät johtaneet levytyssopimukseen.
DJ John Peel soitti yhtyeen ensimmäistä singleä ja piti levystä, mutta EP oli hänen makuunsa jo liian ”amerikkalainen”.
The Pin Ups hajosi lopulta Floydin ja Pete Europan näkemyseroihin yhtyeen tulevaisuudesta. Floyd halusi aloittaa uuden yhtyeen, joka olisi populaarimpi kuin The Pin Ups ja päätyi perustamaan The Nights Of Iguanan. Myös The Pin Upsissa bassoa soittanut Dile Kolanen liittyi yhtyeeseen. Pete Europa suunnitteli ja ohjasi musiikkivideon The Nights of Iguanan ”Dry Nancy” -kappaleesta. Videota kehuttiin muun muassa suurilla levymessuilla Ranskassa ja sitä esitettiin satelliittikanavalla.
Floyd Superstar mainitsi useaan otteeseen myöhemmin, että ainoa levy josta hän oli todella ylpeä oli The Pin Upsin EP Boredom of Life. Megamania julkaisi vielä vuonna 2001 kokoelma-albumin Trash & Glam, joka sisälsi yhtyeen kaksi singleä, EP:n sekä joitain taltioituja demoja.