The Plimsouls perustettiin Los Angelesissa vuonna 1978. Yhtye yhdisti 1960-luvun soulia, garagerockia rähjäiseen punk-estetiikkaan aikana, jolloin rockmusiikki oli muodonmuutoksessa. Plimsouls tunnettiin energisistä live-esiintymisistään, mutta laulaja-lauluntekijä Peter Casen päätös siirtyä soolouralle käytännössä päätti yhtyeen 1980-luvun taipaleen.
Case oli aiemmin soittanut The Nerves -yhtyeessä ja julkaissut vuonna 1976 singlen ”Hangin’ on the Telephone” (jonka Blondie myöhemmin levytti ja teki hitti-kappaleeksi. Asuessaan Los Angelesissa Case alkoi soittaa paikallisten Louie Ramírezin (rummut) ja Dave Pahoan (basso) kanssa vuonna 1979, ja jo samana vuonna kitaristi Eddie Muñoz liittyi mukaan. Yhtye levytti ensin EP:n Zero Hour vuonna 1980 ja seuraavana vuonna omanimisen albumin, joka sisälsi nyt klassikoiksi muodostuneet power pop -kappaleet ”Zero Hour” ja ”Hush, Hush.”
Plimsoulsin omaa nimeä kantanut debyyttialbumi sai innostuneita arvioita, mutta heikon markkinoinnin vuoksi levyn myynti jäi vähäiseksi, ja levy-yhtiö pudotti bändin nopeasti listoiltaan.
Yhtye kustansi itse singlen ”A Million Miles Away”, jonka kitaroiden kilinä ja koukuttava melodia kiinnittivät vaikutusvaltaisen FM-aseman KROQ:n huomion. Legendaarisen radio DJ:n Rodney Bingenheimerin ansiosta kappaleesta tuli paikallinen radiohitti, joka nosti Plimsoulsin laajempaan tietoisuuteen. ”A Million Miles Away” -kappale otettiin mukaan Valley Girl -elokuvan soundtrackille .
The Plimsouls -rumpali Lou Ramirez
Geffen-levy-yhtiölle tehty albumi Everywhere at Once julkaistiin vuonna 1983, mutta yhteistyö levy-yhtiön kanssa ei kestänyt pitkään. Geffen panosti albumin markkinointiin aiempaa enemmän, mutta levy ei silti noussut merkittäväksi listamenestykseksi, ja vuoden 1983 loppuun mennessä The Plimsouls oli hajonnut.
Todiste yhtyeen lavavoimasta oli vuonna 1988 julkaistu livetaltiointi One Night in America. Yhtyeen hajoamisen jälkeen Case levytti sooloalbumin Geffenille ja jatkoi arvostettuna sooloartistina, jonka laajaan ohjelmistoon kuului folkia, bluesia ja rockia.
Vuosina 1995–1996 yhtye (ilman Ramírezia) esiintyi muutaman kerran. Rumpuja soitti entinen Blondie-rumpali Clem Burke. Yhtye julkaisi vielä uuden studioalbumin Kool Trash vuonna 1998.
Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat
