Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
The Wildhearts on brittiläinen, vuonna 1989Newcastlessa perustettu rockyhtye, joka on yhdistellyt musiikissaan vaikutteita punk rockista, hard rockista ja heavy metallista. Yhtye on saavuttanut paljon huomiota musiikkinsa lisäksi myös ennalta-arvaamattomalla käytöksellään ja jäsentensä henkilökohtaisilla ongelmilla, jotka ovat johtaneet useisiin miehistönvaihdoksiin vuosien varrella.
Yhtyeen johtohahmo on sen laulaja ja laulunkirjoittaja Ginger Wildheart, joka on myös yhtyeen ainoa vakituinen jäsen.
Tehtyään näyttävän debyytin vuoden 1993 Earth vs. the Wildhearts -albumilla ja hurmattuaan fanit sekä kriitikot vuoden 1995 P.H.U.Q. -levyllä, Wildhearts vietti kirjaimellisesti vuosikymmeniä hajoten ja palaamalla taas yhteen, pitäen hardcore-faninsa tyytyväisinä albumeilla kuten vuoden 2006 Geordie in Wonderland, vuoden 2014 Mad, Bad and Dangerous to Know ja vuoden 2025 Satanic Rites of the Wildhearts.
Historia
The Wildheartsin perusti laulaja, lauluntekijä Ginger Wildheart vuonna 1989, kun hänet oli erotettu huumeidenkäytön vuoksi The Quireboys -yhtyeestä. Lainattuaan rumpali Bam Bamin The Dogs D'Amour -yhtyeestä ja rekrytoituaan 19-vuotiaan basistin Danny McCormackin, sekä kitaristi C.J:n, uudesta yhtyeestä tuli välittömästi sensaatio Lontoon rock-klubeilla. The Wildheartsin häpeilemättömän dekadentti imago ja aggressiivinen hard rock musiikki herättivät nopeasti englantilaisen musiikkilehdistön kiinnostuksen.
Ginger Wildheart
The Wildhearts solmi pian levytyssopimuksen EastWest levy-yhtiön kanssa, joka julkaisi ensitöikseen yhtyeeltä kaksi EP levyä, Mondo Akimbo A-Go-Go ja Don't Be Happy...Just Worry. Vuonna 1992 yhtye lähti kiertueelle Manic Street Preachers-yhtyeen kanssa, jonka jälkeen rumpali Bam Bam palasi takaisin Dogs D'Amourin riveihin. The Wildheartsin ensimmäinen kokopitkä albumi Earth Vs. The Wildhearts ilmestyi vuonna 1993. Albumi ylsi Britannian albumilistalla sijalle 46 ja levyltä julkaistu single "Suckerpunch" ylsi Top 40:een.
Vaikka levy saavutti kohtuullista menestystä Euroopassa ja Britanniassa, albumi sai vain vähän huomiota Yhdysvalloissa, ja Ginger alkoi pian riidellä levy-yhtiönsä kanssa. Kansainvälisestä urasta haaveillut laulaja koki, että levy-yhtiö ei tukenut tarpeeksi Wildheartsin vientiä Britannian rajojen ulkopuolelle.
Vuoden 1992 lopuksi Ginger ja McCormack tekivät tuhoisan vierailun Kerrang!-lehden toimitukseen, jossa he ryhtyivät hajottamaan toimistolaitteita ja nostattamaan yleistä kaaosta loisteliaana julkisuustemppuna uuden julkaisun Fishing for Luckies EP:n markkinoimiseksi.
Britannian listalla kuudennelle sijalle yltänyt kakkosalbumi P.H.U.Q. julkaistiin toukokuussa 1995. Kasvavasta suosiosta huolimatta vuosi osoittautui yhtyeelle vaikeaksi, sillä The Wildhearts oli hajota sisäisiin riitoihin. Senseless Things -yhtyeen kitaristi Mark Keds valittiin uudeksi kitaristiksi C.J:n tilalle pian albumin julkaisun jälkeen, mutta Keds erotettiin vain muutaman viikon kuluttua. Mark Keds katosi omille teilleen kesken Japanin-kiertueen, pakottaen bändin peruuttamaan useita Britannian-esiintymisiä. Loppuvuodesta 1995 yhtyeen uudeksi kitaristiksi tuli Jef Streatfield.
The Wildhearts
P.H.U.Q. nousi Britannian listoilla sijalle 6 ja sai osakseen suurta ihailua, sekä faneilta, että medialta. Albumia ei kuitenkaan julkaistu Yhdysvalloissa, minkä johdosta yhtye purki sopimuksensa levy-yhtiönsä kanssa riitaisasti.
Seuraava studioalbumi, vuonna 1997 julkaistu, Endless Nameless ilmestyi Mushroom Recordsin kautta. Basisti Danny McCormackin henkilökohtaiset päihdeongelmat saivat Gingerin lopulta hajottamaan yhtyeen loppuvuodesta 1997 ennen suunniteltua Britannian kiertuetta.
Vuonna 2001, The Wildhearts palasi lavoille Earth Vs. The Wildhearts -albumin aikaisella kokoonpanolla. Seuraavana vuonna Ginger hajotti bändin jälleen vedoten yhtyeen jäsenten henkilökohtaisiin ongelmiin ja sitoutumisen puutteeseen yhtyeen sisällä. Ginger liittyi hetkeksi Motley Crue-yhtyeen basistin Nikki Sixxin perustamaan Brides of Destructioniin kitaristiksi ennen soolouran aloittamista.
Ginger keskittyi pääsääntöisesti soolouraansa, mutta hän keikkaili satunnaisesti The Wildheartsin kanssa. Vuoden 2003 studioalbumilla The Wildhearts Must Be Destroyed Ginger soitti kaikki basso-osuudet McCormackin ollessa katkaisuhoidossa. Vuonna 2006 Wildhearts koottiin jälleen yhteen Wolverhamptonissa järjestettyä konserttia varten; mukana oli nyt uusi basisti Scott Sorry (Amen). Konsertti julkaistiin myöhemmin DVD:nä. Tämä kokoonpano nauhoitti huhtikuussa 2007 julkaistun albumin The Wildhearts. Yhtye levytti myös cover-albumin Stop Us If You've Heard This One Before, Vol. 1 (2008), joka sisälsi versioita muun muassa Helmetin, Fugazin ja The Distillersin kappaleista.
Ginger Wildheart
Vuonna 2009 ilmestyi uusi studioalbumi Chutzpah. Yhtyeen sisäiset riidat ja ongelmat ajoivat bändin jälleen tauolle.
Wildhearts palasi jälleen vuonna 2012, jolloin Jon Poole korvasi Sorryn basistina. Earth vs. the Wildhearts täytti 20 vuotta vuonna 2013, mikä johti konserttisarjaan, jossa albumi esitettiin kokonaisuudessaan valikoitujen hittien kera; Nottingham Rock Cityssä tallennettu keikka julkaistiin livealbumina Rock City vs. the Wildhearts vuonna 2014. Seuraavana vuonna vietettiin P.H.U.Q.-albumin 20-vuotisjuhlaa, ja yhtye lähti jälleen kiertämään levyn ympärille rakennettua kiertuetta. Vuonna 2018 he juhlistivat Earth vs. the Wildhearts -albumin 25-vuotista taivalta uudella kiertueella.
12 vuoden odotuksen jälkeen yhtye julkaisi yhdeksännen studioalbuminsa Renaissance Men vuonna 2019. Saman vuoden elokuussa julkaistiin Diagnosis EP, ja loppuvuodesta 2020 ilmestyi tupla-livealbumi 30 Year Itch, joka dokumentoi vuoden 2019 kiertuetta. Ginger kumppaneineen palasi vuonna 2021 kymmenennen studioalbumin 21st Century Love Songs kanssa. Ei kovinkaan yllättäen kyseisen levyn kokoonpano hajosi sitä seuranneen kiertueen jälkeen, ja Ginger kokosi jälleen uuden Wildhearts-version, jossa soittivat kitaristit Ben Marsden ja Kavus Torabi, basisti Jon Poole sekä rumpali Dudge.
Solmittuaan uuden levytyssopimuksen Snakefarm Recordsin kanssa yhtye suuntasi studioon vuoden 2024 puolivälissä ja loppuvuodesta heidän 11. studioalbuminsa oli valmis julkaistavaksi. Satanic Rites of the Wildhearts ilmestyi maaliskuussa 2025.
.jpg)
