Pituffikin avaruustukikohta

Pituffikin avaruustukikohta
Pituffikin avaruustukikohtaa (2022).
Pituffikin avaruustukikohtaa (2022).
IATA-koodi THU
ICAO-koodi BGTL
Sijainti Avannaata
Koordinaatit 76°31′52″N, 068°42′12″W
Tyyppi sotilaslentoasema
Ylläpitäjä Yhdysvaltain avaruusvoimat
Valmistumisvuosi 1953
Korkeus 77 m
Kiitotie
Suunta Pituus (m) Leveys (m) Pintamateriaali
08T/26T 3 047 42 asfaltti
Huomioita
Lähteet Eurocontrol

Pituffikin avaruustukikohta (engl. Pituffik Space Base), entinen Thulen lentotukikohta (engl. Thule Air Base), on Yhdysvaltain avaruusvoimien ja Yhdysvaltain asevoimien pohjoisin tukikohta. Tukikohta on paikallishallinnoton alue Avannaatan kunnan sisällä Pohjois-Grönlannissa. Se ei kuulu mihinkään Grönlannin kuntaan eikä se myöskään ole Grönlannin lainsäädäntövallan alainen vaan on ikään kuin Yhdysvaltain enklaavi.lähde?

Tukikohta sijaitsee 1 118 kilometriä napapiiriltä pohjoiseen, 1 524 kilometriä pohjoisnavalta etelään ja noin 885 kilometriä magneettiselta pohjoisnavalta itään.

Historia

Thulen lentotukikohdan paikalla sijaitsivat aiemmin Pituffikin ja Vanhan Thulen eli Dundasin (grönlanniksi Uummannaq) kylät.

Ensimmäiset sotilasrakennukset Thuleen rakennettiin toisen maailmansodan aikana, kun Yhdysvallat oli vuonna 1941 ottanut Grönlannin suojelukseensa, koska saksalaiset olivat miehittäneet Tanskan. Vuonna 1951 Tanska ja Yhdysvallat solmivat Grönlannin puolustusta koskevan sopimuksen. Thulen lentotukikohdan seudun kylien asukkaat pakkosiirrettiin Uuteen Thuleen eli Qaanaaqiin vuonna 1953, kun tukikohtaa oli alettu rakentaa. Esimerkiksi Thulen lähistöllä asuneet 116 inuiittä, joiden suvut olivat asuneet seudulla jopa 1000 vuotta, joutuivat muuttamaan neljän päivän varoitusajalla. Kööpenhaminassa toiminut Grönlannin ministeriö oli määrännyt nämä 27 perhettä muuttamaan Qaanaaqiin, josta heille oli luvattu vastarakennettu talo. Talot valmistuivat kuitenkin vasta puolen vuoden viiveellä ja perheet joutuivat asumaan itse hankkimissaan teltoissa ennen uudisrakennusten valmistumista.

Vuoden 1951 puolustussopimusta on sittemmin tarkennettu. Esimerkiksi vuonna 2004 todettiin, että vuodesta 1955 lähtien on Grönlannissa sovellettu Naton joukkojen asemaa koskevaa sopimusta (NATO SOFA). Tämä sopimus on korvannut osia vuoden 1951 puolustussopimuksesta. Tanskan ja Grönlannin lipun tulee olla esillä tukikohdassa Yhdysvaltain lipun ohella.

Vuonna 1961 20 kilometriä tukikohdasta koilliseen rakennettiin ennakkovaroitusjärjestelmän tutka ”J-Site”. Thulen väkiluku on enimmillään ollut noin 10 000. Tammikuussa 1968 miehitys tukikohdassa oli alle 3 370. Thulesta tuli Air Force Space Command tukikohta vuonna 1982.

Vuonna 1965 yhdysvaltalaiset kertoivat tukikohdassa varastoidun ydinaseita ilman Tanskan hallituksen tietoa tai halua. Tammikuussa 1968 tukikohdasta noussut B-52-pommikone syttyi tuleen ja putosi jään läpi mereen 12 kilometrin päässä lentokentästä. Vetypommien pelastustyötä vaikeutti se, että meri ehti jäätyä uudelleen ennen niiden löytämistä. Nykyisin suurin osa materiaalista on siivottu.

1. tammikuuta 2005 tukikohdassa oli 235 asukasta. Huhtikuussa 2023 vuonna 1953 perustettu Thulen tukikohta uudelleennimettiin Pituffikin avaruustukikohdaksi.

Muuta

Maailman pohjoisin syväsatama sijaitsee Pituffikissa. Satamaan johtava merialue on sula merijäästä kesäisin. Tukikohdalla on omistuksessaan myös hinaaja. Hinaajaa käytetään jäävuorten siirtämiseen pois rannikolta, pois saapuvien ja lähtevien alusten tieltä.

Tukikohdassa sijaitsi aiemmin vuonna 1954 rakennettu Thulen radiomasto (378,3 metriä), jota käytettiin telex-sanomien lähettämiseen pitkillä aalloilla Kanadan Goose Bayhin. Se jäi myöhemmin käyttämättömöksi, ja tuhottiin vuonna 1992.

Vaihdettaessa lentoa Pituffikissa, tai tukikohdassa vierailtaessa, matkustaja tarvitsee erillisen kauttakulkuluvan tai oleskeluluvan, ellei kuulu lupavelvollisuudesta vapautettuihin henkilöryhmiin.

Thulessa ja Grönlannissa yleensä, on mitattu eräitä maailman suurimmista tuulennopeuksista. 8. maaliskuuta 1972 tuulen nopeudeksi mitattiin 333 km/h.

Kuvia

Lähteet

  1. ↑ BGTL - Thule (MIL) (PDF) (vaatii rekisteröitymisen) AIP Greenland. 25.1.2024. Eurocontrol. Arkistoitu 21.7.2024. Viitattu 21.7.2024. (englanniksi, tanskaksi)
  2. ↑ Maya Tekeli & Jeffrey Gettleman: What’s the American Base on Greenland? Here’s What to Know. The New York Times, nytimes.com. 25.3.2025. Viitattu 28.3.2025. (englanniksi)
  3. ↑ Pituffik SB, Greenland - The official website for Peterson and Schriever Space Force Base United States Space Force. Arkistoitu 24.1.2025. Viitattu 25.1.2025. (englanniksi)
  4. ↑ BKI nr 23 af 20/06/1951. Bekendtgørelse om den i København den 27. april 1951 undertegnede overenskomst i henhold til Den nordatlantiske Traktat mellem Regeringerne i Kongeriget Danmark og Amerikas Forenede Stater om forsvaret af Grønland. (Tanskan ja Yhdysvaltain välinen sopimus Grönlannin puolustamisesta) Udenrigsministeriet, retsinformation.dk. 27.4.1951. Viitattu 28.3.2025. (tanskaksi)
  5. 1 2 Ole Damkjær: TTvivl og tvang i Thule berlingske.dk. 25.10.2003. Viitattu 28.3.2025. (tanskaksi)
  6. ↑ Bekendtgørelse af aftale af 6. august 2004 med Amerikas Forenede Stater om ændring og supplering af overenskomst af 27. april 1951 om forsvaret af Grønland Udenrigsministeriet, retsinformation.dk. 27.4.1951. Viitattu 28.3.2025. (tanskaksi)
  7. ↑ SAC Bases: Thule Air Base strategic-air-command.com. Arkistoitu 9.6.2003. Viitattu 28.3.2025. (englanniksi)
  8. ↑ 1968: Radiation alert following B-52 crash BBC on This Day. Viitattu 27.7.2007. (englanniksi)
  9. ↑ Thulebasen kommer nu til at hedde Pituffik Space Base dr.dk. 6.4.2023. Viitattu 28.3.2025. (tanskaksi)
  10. ↑ 821st Air Base Group The official website for the Peterson Air Force Base. Viitattu 29.9.2019. (englanniksi)
  11. ↑ David Roza: Why the Air Force’s Only Tugboat Lives on a Space Force Base airandspaceforces.com/. 20.10.2023. Viitattu 28.3.2025. (englanniksi)
  12. ↑ Thule Radio Mast SkyscraperPage.com. Viitattu 29.9.2019. (englanniksi)
  13. ↑ Thule Radio Mast, skyscraperpage.com
  14. ↑ Pituffik airgreenland.com. Viitattu 28.3.2025. (tanskaksi)
  15. ↑ Riordan, Pauline & Bourget, Paul G.: World Weather Extremes, s. 70. DIANE Publishing, joulukuu 1985. ISBN 978-0-7881-1537-0 Teoksen verkkoversio.
  16. ↑ Moore, G. W. K.: The March 1972 northwest Greenland windstorm: evidence of downslope winds associated with a trapped lee wave. Quarterly Journal of the Royal Meteorological Society, 2016, 142. vsk, nro 696, s. 1428–1438. doi:10.1002/qj.2744 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 29.9.2019. (englanniksi)

Aiheesta muualla