Tiiralokki

Tiiralokki
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen

Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Rantalinnut Charadriiformes
Heimo: Lokit Laridae
Suku: Larus
Laji: sabini
Kaksiosainen nimi

Larus sabini
Sabine, 1819
Katso myös

  Tiiralokki Wikispeciesissä
  Tiiralokki Commonsissa
Tiiralokin munia.

Tiiralokki (Xema sabini) on pienehkö arktinen lokki, joka kuuluu rantalintujen lahkoon. Tiiralokin kuvaili ja nimesi Edward Sabine 1819.

Koko ja ulkonäkö

Linnun pituus on 30–36 cm, siipien kärkiväli 80–87 cm ja paino 155–213 g.

Juhlapukuinen vanha lintu on puvultaan pääosin valkoinen, vain siipien yläpinnalla on harmaata ja pää on tummanharmaa. Uloimmat käsisulat ovat mustat. Tummassa nokassa on vaalea kärki. Talvipuvussa vanhan linnun pää on valkea mutta niskassa on selkeä tumma kuviointi. Nuori lintu on valkoisen ja harmaanruskean kirjava, ja siivellä on tyypillinen musta–valko-harmaa kuviointi. Talvella nuorellakin linnulla on niskassa ja pään takaosassa tummaa kuviointia.

Kaikissa puvuissa hyvä tuntomerkki on tiiramainen haarapyrstö.

Esiintyminen

Arktinen laji, joka elää Pohjois–Kanadassa, Grönlannissa ja Koillis–Siperiassa. Maailman kannaksi on arvioitu yli 340 000 aikuista yksilöä. Euroopan pesimäkannaksi on arvioitu 1 000 – 1 100 paria, joista 98 prosenttia Grönlannissa; Huippuvuorilla pesii 10–50 paria. Harhautuneena tavataan myös muualla Euroopassa. Suomessa tiiralokki on havaittu hyväksytysti vuoden 2024 loppuun mennessä 23 kertaa.

Alaskan ja Siperian tiiralokit muuttavat viimeistään elokuussa Beringin salmen kautta pitkin Pohjois-Amerikan länsirannikkoa aina Perun ja Chilen rannikoille saakka. Ne lähtevät takaisin pesimäseuduilleen huhtikuusta alkaen. Itäisen Kanadan ja Grönlannin populaatiot muuttavat elokuussa ja syyskuun alussa kaakkoon Iberian niemimaan rannikoille, josta ne jatkavat Afrikan länsirannikkoa pitkin aina Namibiaan ja Etelä-Afrikkaan saakka. Paluu pesimäalueille alkaa huhti–toukokuun vaihteen tienoilla.

Elinympäristö

Pesii pieninä yhdyskuntina tundralla merenrannikolla sekä jokien ja järvien rannoilla. Taimyrin niemimaan suurin tunnettu yhdyskunta käsittää noin 30 paria. Talvehtimisalueilla tiiralokit viettävät lähes koko aikansa valtamerellä 2–150 km rannikolta.

Lisääntyminen

Pesintä alkaa kesäkuussa tai heinäkuun alussa. Pesä on maassa ja munia on 3, joskus 2. Haudonta kestää noin 23 päivää.

Ravinto

Syö kaikenlaisia pieniä mereneläviä. Ryöstää munia lapintiirojen pesistä.

Lähteet

  1. ↑ BirdLife International: Xema sabini IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 31.5.2014. (englanniksi)
  2. ↑ AviList Core Team. 2026. AviList: The Global Avian Checklist, v2025b. Viitattu 7.10.2026. https://doi.org/10.2173/avilist.v2025b
  3. ↑ Sabine's Gull Xema sabini (Population. Population in detail.) The IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature and Natural Resources. ”The global population is estimated to number over 340,000 mature individuals (Wetlands International 2015, Partners in Flight 2019).” Viitattu 7.10.2026. (englanniksi)
  4. ↑ Sabine's Gull Xema sabini (pdf) (Population. Population in detail. Supplementary information.) The IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature and Natural Resources & BirdLife International. Viitattu 7.10.2026. (englanniksi)
  5. ↑ RK:n hyväksymät havainnot vuoteen 2024 asti (pdf) BirdLife Suomi. Arkistoitu 13.4.2026. Viitattu 7.10.2026.
  6. ↑ Muutto (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla