Tiltaltti

Tiltaltti
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen

Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Uunilinnut Phylloscopidae
Suku: Uunilinnut Phylloscopus
Laji: collybita
Kaksiosainen nimi

Phylloscopus collybita
(Vieillot, 1817)
Katso myös

  Tiltaltti Wikispeciesissä
  Tiltaltti Commonsissa

Tiltaltti (Phylloscopus collybita) on uunilintujen sukuun kuuluva varpuslintu, joka muistuttaa ulkonäöltään lähisukulaistaan pajulintua. Sen tuntee heleästä laulustaan: ”tilt-talt-tilt-talt…”.

Nimi

Tiltaltin nimi on onomatopoeettinen ja viittaa linnun lauluun, joka muistuttaa nesteen tippumista. Laji tunnettiin myös nimellä tynnyrilintu ennen kuin murreperäinen tiltaltti vakiintui 1920-luvulla. Muita lajin kansankielisiä nimityksiä ovat olleet tiltti, oluentiputtaja, oluentekijä, kaljantiputtaja, kuurnantilkuttaja, juomanlaskija sekä hopeaseppä, kultaseppä ja metsäseppä, jolloin ääntä on verrattu sepän takomiseen. Muita historiallisia nimiä ovat olleet kilttakerttu tai kiltta (William Nylander 1849) ja korpikerttu (Kivirikko 1927).

Tieteellinen sukunimi Phylloscopus tulee kreikan sanoista phullon, "lehti" ja skopos, "etsijä". Lajinimi collybita on latinaa, jonne se on tullut kreikasta (m.kreik. kollubistēs, rahanvaihtaja), (m.kreik. kollubos, pikkukolikko).

Koko ja ulkonäkö

Tiltaltti on päältä vihreänharmaa, vatsapuolelta vaaleampi, ja silmäkulmassa on vaaleankeltainen juova. Sillä on tummat jalat ja lyhyehkö nokka. Usein tiltaltti on erittäin vaikea erottaa pajulinnusta, mutta keväällä se on ruskeampi, suttuisemman oloinen. Siipi on pajulinnun siipeä lyhyempi ja pyöreämpi. Syksyllä tiltaltti on usein hyvin ruskea, ei keltainen kuten pajulintu, ja tumma nokka korostaa tummuutta vielä entisestäänkin.

Pituus on 11–13 cm, paino 7 g. Tiltaltti on Suomen toiseksi tai kolmanneksi pienin pesimälintu.lähde?

Ääni on ponteva ”hyit”, napakampi kuin pajulinnun hieman vienompi äännähdys. Laulu on helppo tuntea: ”tilt-talt-tilt-talt-talt-tilt…” (kuunteleⓘ (ohje)) kuuluu latvustosta pitkinä sarjoina. Koiras laulaa pitkälle kesään, jättäen pääasiallisen pesueesta huolehtimisen naaraalle.

Vanhoilla tiltalteilla on täydellinen sulkasato heinä-elokuussa, jonka jälkeen vanhat ja nuoret voidaan erottaa höyhenpuvun kulumisen perusteella.

Vanhin suomalainen rengastettu tiltaltti on ollut 2 vuotta, 10 kuukautta ja 20 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut brittiläinen 7 vuoden ja 8 kuukauden ikäinen tiltaltti.

Tiltaltin kuvaili tieteelle ranskalainen Louis Jean Pierre Vieillot.

Levinneisyys

Maailman pesimäkannasta noin 95 prosenttia sijoittuu Eurooppaan. Euroopan pesimäkannaksi on arvioitu 36–57 miljoonaa paria.

Suomen pesimäkannaksi arvioitiin raportointikaudella 2019–24 keskimäärin 660 000 paria. Sen Suomen-kanta on runsastunut vuodesta 1980 vuoteen 2024 noin 80 prosenttia.

Tiltaltin Suomen pesimäkannat pareina kolmena eri Euroopan unionin raportointikautena 2008–2024
RaportointikausiMinimiKeskimäärinMaksimi
2008–2012240 000 350 000
2013–2018379 366448 944532 866
2019–2024600 000660 000800 000

Suomen tiltaltit talvehtivat Välimeren seudulla ja Afrikassa. Suomessa tiltaltteja on Kuusamon korkeudelle asti, mutta itäiset tiltaltit ovat siperialaista tyyppiä.

Ympäristöministeriön asetuksella rauhoitettujen eläinten ja kasvien arvoista (243/2025) Suomen rauhoitetuille eläimille on määritelty arvo. Tiltaltin arvo on 34 euroa.

Elinympäristö

Tiltaltin elinympäristöä ovat monenlaiset metsät, mielellään rehevähköt kuusivaltaiset sekametsät. Lisääntyvässä määrin tiltaltteja laulelee myös lehtimetsissä, puutarhoissa ja omakotitaloalueilla. Syysmuuton aikana viihtyy etenkin ruo’ikoissa ja pensaikoissa.

Lisääntyminen

muni Phylloscopus collybita collybita

Tiltaltti tekee pesänsä joko maahan tai matalalle pensaaseen tai risukkoon lehdistä, ruohosta ja sammalesta. Muninta alkaa Etelä-Suomessa touko–kesäkuun vaihteessa. Siihen se munii tavallisesti kuusi valkoista munaa, joissa on tummanpunaisia pilkkuja. Hautominen kestää 13 päivää, vain naaras hautoo. Poikaset lähtevät pesästä kaksiviikkoisina. Pesii usein kahdesti kesän aikana.

Ravinto

Tiltaltti syö hyönteisiä ja niiden toukkia sekä muita selkärangattomia ja matoja sekä syksyllä myös marjoja.

Lähteet

  1. ↑ BirdLife International: Phylloscopus collybita IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-2. 2019. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 27.1.2023. (englanniksi)
  2. ↑ tiltaltti Suomen etymologinen sanakirja. 19.2.2026. Viitattu 24.9.2026.
  3. ↑ Joel Lehtonen: Putkinotko, s. 230. Otava, 1982. ISBN 951-1-06655-2
  4. ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 1315. WSOY, 2011. ISBN 951-0-27108-X
  5. ↑ Kirsti Aapala: Tiltaltti Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 24.9.2026.
  6. ↑ Häkkinen, Kaisa: Linnun nimi, s. 171, 355. Teos, 2004. ISBN 951-851-013-X
  7. ↑ Jobling, James, A.: The Helm Dictionary of Scientific Bird Names, s. 114, 305. Christopher Helm, 2010. ISBN 978-1-4081-2501-4
  8. ↑ Common Chiffchaff Phylloscopus collybita (Global assesment) (Population. Population in detail) The IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature and Natural Resources. Viitattu 23.10.2025. (englanniksi)
  9. ↑ Common Chiffchaff Phylloscopus collybita (Europe assesment) (Population. Population in detail) The IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature and Natural Resources. Viitattu 23.10.2025. (englanniksi)
  10. ↑ Suomen yhteenveto 2025 lintudirektiivin raportoinnista ja vertailu edelliseen 2019 raportointiin (pdf) Suomen ympäristökeskus (Syke). Arkistoitu 4.10.2025. Viitattu 23.10.2025.
  11. ↑ Species trends at the Member State level, Finland (Phylloscopus collybita) Article 12 of the Birds Directive web tool. Period 2008–12. Euroopan ympäristövirasto. Viitattu 20.11.2025. (englanniksi)
  12. ↑ Species trends at the Member State level, Finland (Phylloscopus collybita s. str.) Article 12 of the Birds Directive web tool. Period 2013–18. Euroopan ympäristövirasto. Viitattu 20.11.2025. (englanniksi)
  13. ↑ Lehikoinen, A., Mikola, A., Below, A., Jaatinen, K., Laaksonen, T., Lehtiniemi, T., Mikkola-Roos, M., Pessa, J., Rajasärkkä, A., Rusanen, P., Sirkiä, P., Tikkanen, H. & Valkama, J.: Suomen lintujen pesimäkantojen koot ja viimeaikaiset kannanmuutokset (pdf) (Taulukko 1. Lintujen pesimäkantojen koot (keskikanta, minimi pareina, maksimi pareina) Suomessa vuosina 2019–2024 ja lyhytaikainen 12 vuoden kannanmuutos (pääasiassa 2013–2024)) Linnut-vuosikirja 2024. BirdLife Suomi. Arkistoitu 7.11.2025. Viitattu 20.11.2025.
  14. ↑ Ympäristöministeriön asetus rauhoitettujen eläinten ja kasvien arvoista Finlex. Viitattu 20.11.2025.

Aiheesta muualla