| Timimoun تيميمون |
|
|---|---|
 Timimounin kaupunginportti. |
|
  Timimoun |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Algeria |
| Maakunta | Timimoun |
| Piirikunta | Timimoun |
| Hallinto | |
| – Hallinnon tyyppi | kunta |
| Väkiluku (2008) | 33 100 |
Timimoun (arab. تيميمون) on kunta sekä Timimounin maakunnan ja piirikunnan keskus Algeriassa. Se sijaitsee Gouraran keidasalueella 1 200 kilometriä Algerista etelään. Kunnassa on 33 100 asukasta (vuonna 2008, väestönlaskenta).
Timimoun on Gouraran keidasalueen historiallinen keskus. Sen ensimmäiset asukkaat olivat mustia afrikkalaisia, jotka joutuivat 300–400-luvuilla alueelle asettuneiden zenata-berberien alaisuuteen. Keitailla asui myös juutalaisia ja 1100-luvulta lähtien arabeja. Timimoun oli tärkeä kauppapaikka, joka tuotti taateleita ja puutarhaviljelyn tuotteita. Sen kautta kulkivat myös pohjoiseen matkanneet orjakaravaanit. Ranskan siirtomaa-aikana Timimouniin asettui paimentolaisia, jotka ottivat kaupankäynnin haltuunsa. 1950-luvulla Gouraran asukkaista 28,8 % oli berbereitä, 24,7 % arabeja ja 46,5 % haratineja.
Elämän keitaalla mahdollistaa pohjavesi, jota on hyödynnetty perinteisen foggara-keinokastelujärjestelmän avulla. Timimounin keitaalle on kaivettu 2 329 kaivoa ja noin 50 kilometriä kastelukanavaa. Järjestelmän toiminnasta ja puutarhaviljelystä vastasivat alistetut haratinit, kun taas maanomistajat nauttivat heidän töidensä tuloksista. Berberit ja haratinit asuivat ksar-nimellä kutsutussa linnoituksessa ja arabit sen ulkopuolelle syntyneessä kylässä.
Vuonna 1954 Timimounissa oli 3 000 asukasta. Sen väestö kasvoi 1960–1980-luvuilla nopeasti korkean syntyvyyden, paimentolaisten paikalleen asettumisen ja muualta suuntautuneen muuttoliikkeen seurauksena. Sittemmin kasvu on tasaantunut. Kaksi kolmasosaa kunnan väestöstä asuu keskustaajamassa.
Timimounista tuli vuonna 1974 Adrarin maakuntaan kuuluneen piirikunnan eli daïran ja vuonna 2019 oman maakunnan keskus. Maatalouden merkitys on viime vuosikymmeninä vähentynyt, ja suurin osa työvoimasta saa elantonsa voimakkaasti kasvaneista hallinnosta ja palveluista. Nykyaikainen taajama on laajentunut Adrariin, Béchariin ja El-Goléaan johtavien pääteiden varsille, mutta myös vanha ksar on säilynyt elinvoimaisena.
Timimounin palmutarhat ja puutarhaviljelmät kärsivät pohjaveden pinnan alenemisesta, suolatasangon eli sebkhan laajentumisesta ja huolenpidon puutteesta. Foggara-järjestelmä on vähitellen rappeutunut, ja sitä hoitavat köyhät haratinit siirtyvät mielummin palkkatöihin tai muuttavat muihin kaupunkeihin. Timimounin tulevaisuudelle tärkeää on kulttuuri- ja luontomatkailu, joka auttaa ylläpitämään myös keidasalueen identiteettiä. Toisen kehitysnäkymän avaa 2000-luvun alussa aloitettu öljy- ja kaasuesiintymien hyödyntäminen.