Tinapaperi eli lehtitina tai stannioli (< lat. stannum = tina) on hyvin ohueksi levyksi valssattua tinaa. Lehtitinan paksuus on noin 0,1–0,3 millimetriä. Aiemmin tinapaperi sisälsi usein myös vähän vaskea tai lyijyä.
Tinapaperia käytetään muun muassa käärepaperina, kun säilytetään helposti kuivuvia aineita. Sitä on käytetty myös amalgaamipeilien valmistukseen. Tinapaperia käytettiin ennen toista maailmansotaa yleisesti. Tinapaperi voi antaa makua elintarvikkeeseen, jos sitä käytetään kääreenä.
Tinapaperilla tarkoitetaan nykyisin yleensä alumiinifoliota, joka on halvempaa. Alumiinifolion käyttöä puoltaa myös se, ettei se tinapaperin tavoin sisällä haitallisia epäpuhtauksia kuten lyijyä. Jätelajittelussa tinapaperin oikea paikka on metallinkeräys.