
Tor Harald Carpelan (18. joulukuuta 1867 Uskela – 9. maaliskuuta 1960 Helsinki) oli suomalainen aatelismies, joka kuului Carpelanin vapaaherralliseen sukuun. Hän oli tunnettu sukututkija, joka työskenteli pitkään Helsingin yliopiston sihteerinä (1902–1935).
Tor Carpelanin vanhemmat olivat kapteeni, vapaaherra Otto Maximilian Carpelan (1822–1891) ja Aurora Lovisa Wasenius (1836–1920). Carpelan suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon vuonna 1889 ja kameraalitutkinnon vuonna 1892. Hän aloitti uransa yliopistossa konsistorin amanuenssina ja toimi sihteerinä yli kolmekymmentä vuotta. Hän toimi Ritarihuoneen genealogina vuodet 1923–1952. Hän hoiti luottamustehtäviä mm. Ruumiinpolttoyhdistyksessä ja Suomen sukututkimusseurassa. Hänelle myönnettiin kunniatohtorin arvo Helsingin yliopistosta vuonna 1936.
Carpelan oli aatelissäädyssä edustaja valtiopäivillä 1894, 1897, 1899, 1900, 1904–1905 ja 1905–1906.
Carpelan oli kahdesti naimisissa. Ensimmäinen puoliso (1902) Ester o.s. Kynberg kuoli lapsivuoteeseen vuonna 1904. Toinen puoliso oli Anna Emilia o.s. Edgren vuodesta 1909. Toisesta avioliitosta syntyi kolme lasta, joista Henrik Carpelan (1921–2000) oli psykiatri ja psykoanalyytikko. Tor Carpelanin serkku oli Axel Carpelan. He järjestivät vuonna 1910 keräyksen, jolla oli tarkoitus vapauttaa Jean Sibelius veloistaan.