Ranskan ympäriajo ajettiin ensimmäisen kerran vuonna 1903, ja se on siitä lähtien järjestetty joka vuosi paitsi maailmansotien aikana vuosina 1915–1918 ja 1940–1946.
Kilpailu kestää noin kolme viikkoa, ja siihen kuuluu noin 20 yhden päivän mittaista etappia. Kilpailun kokonaispituus on 2010-luvulla vaihdellut 3300 ja 3700 kilometrin välillä. Maaliin päässeiden ajajien keskinopeus koko kilpailun ajalta on noin 40 kilometriä tunnissa.
Kilpailun reitti ja lähtöpaikka vaihtelee vuodesta toiseen. Joskus reitti on käynyt myös naapurimaiden Englannin, Belgian, Italian, Saksan ja Espanjan maaperällä. Reitti kulkee vaihtelevien maasto- ja ilmasto-olojen halki. Kilpailuun kuuluu myös Alpeilla ja Pyreneillä ajettavia vuorietappeja. Niiden yksittäiset nousut luokitellaan vähiten raskaasta nelosluokasta raskaisiin ykkösluokan nousuihin, ja kaikkein raskaimmat nousut ovat luokittelemattomia.
Kilpailijat kuuluvat noin 20 ammattilaistalliin, joista jokaisessa on yhdeksän ajajaa. Valtaosa etapeista ajetaan yhteislähtönä, jolloin joukkuetaktiikka on tärkeässä roolissa. Muutama etappi ajetaan henkilökohtaisena aika-ajona yksin kelloa vastaan, ja nimenomaan henkilökohtaiset aika-ajoetapit ovat siivittäneet monet ajajat kokonaiskilpailun voittoon. Myös joukkueittain ajettava aika-ajo on useana vuonna kuulunut kilpailuun yhtenä etappina.
Historia
Kilpailijoita vuoden 1936 Ranskan ympäriajossa.
Ensimmäinen Ranskan ympäriajo ajettiin vuonna 1903. Kilpailun perusti toimittaja Henri Desgrange, joka halusi markkinoida sen avulla L'Auto-urheilulehteään. Aluksi pyörissä ei saanut olla ketjuvaihteita, ajajien oli huollettava pyöränsä itse, eikä toisia ajajia saanut peesataselvennä. Vuorietapit tulivat mukaan vuonna 1910.
Vuoteen 1930 asti joukkueiden sponsoreina toimi lähinnä polkupyörävalmistajia. Sen jälkeen tallit olivat kansallisia ja alueellisia, kunnes vuonna 1962 kaupalliset tallit palasivat takaisin. Talleja ovat sen jälkeen rahoittaneet esimerkiksi pankit, vakuutusyhtiöt ja kuluttajatavaroiden valmistajat.
Dopingin käyttöön Tourilla alettiin suhtautua vakavasti vuonna 1967, kun brittiläinen kilpailija kuoli lämpöhalvaukseen käytettyään amfetamiinia. 1990-luvulla paljastui EPO-hormonin käyttöä. Yhdysvaltalaisen Lance Armstrongin kaikki seitsemän voittoa mitätöitiin jälkikäteen vuonna 2012 kun hänen dopinginkäyttönsä oli tullut ilmi. Armstrongin tilalle päätettiin olla nimeämättä uusia voittajia. Alkuperäinen voittaja on hylätty dopingkäryn vuoksi myös vuosina 2006 ja 2010.
Ranskan ympäriajoon kuuluu samanaikaisesti monta kilpailua. Kokonaiskilpailun johtaja pitää yllään keltaista paitaa, maillot jaune. Parhaan mäkiajajan, vuorten valtiaan, päällä on punapilkkuinen valkoinen paita, maillot à pois rouges. Paras kirimies kantaa päällään vihreää paitaa, maillot vert ja kokonaiskilpailussa parhaiten sijoittuneella alle 25-vuotiaalla ajajalla on valkoinen paita, maillot blanc.
Vaativuus
Ranskan ympäriajoa pidetään yleisesti yhtenä maailman rankimpina yhtäjaksoisina urheilusuorituksina jo pelkästään vuoristo-osuuksiensa takia. Kilpailun voittajan on oltava pyöräilyn varsinainen monilahjakkuus, sillä käytännössä voittajan on oltava vahva sekä vaativissa vuoristonousuissa että aika-ajossa. Moni vahva ajaja, jolla on heikkouksia joissakin näistä osa-alueista keskittyykin kokonaiskilpailun voiton sijasta yksittäisillä etapeilla pärjäämiseen, mikä selittää sen, että joidenkin ajajien unelmana on voittaa Tourilla pelkästään yksi etappi. Valtaosalla ajajista tehtävänä on kuitenkin ensisijaisesti oman tallin vahvimpien ajajien tukeminen.lähde?
Tilastoja
Espanjalainen Miguel Indurain voitti ensimmäisenä kilpailun viidesti peräkkäin vuosina 1991–1995.Kuvassa oikealla Ranskan ympäriajon ensimmäinen voittaja Maurice Garin vuonna 1903.
Eniten kokonaiskilpailun voittoja, viisi kappaletta, on neljällä ajajalla: ranskalaisilla Jacques Anquetililla ja Bernard Hinaultilla, belgialaisella Eddy Merckxilla ja espanjalaisella Miguel Indurainilla. Muutamien vuosien ajan menestyksekkäin kilpailija oli seitsemään voittoon vuosina 1998–2005 pyöräillyt yhdysvaltalainen Lance Armstrong. Vuonna 2012 paljastuneen dopinginkäytön johdosta Armstrongin kaikki voitot kuitenkin mitätöitiin.
Eddy Merckx on ainoa kilpailija, joka on voittanut mäkikilpailun, yhdistelmäkilpailun, pistekilpailun ja kokonaiskilpailun sekä aggressiivisimman ajajan palkinnon samana vuonna eli vuonna 1969.
Ranskan ympäriajon alkuvuosina kilpailijat ajoivat yksinään ja säännöissä toisinaan kiellettiin ryhmässä ajaminen. Tämä johti suuriin aikaeroihin kilpailun voittajan ja toiseksi tulleen välillä. Nykyään kilpailijat ajavat ryhmässä, joten aikaerot ovat pienentyneet. Alla olevassa taulukossa on listattu kymmenen pienintä aikaeroa voittajan ja toiseksi tulleen välillä. Suurin aikaero oli vuoden 1903 Ranskan ympäriajossa, jolloin kilpailun voitti Maurice Garin 2h 49m 45s ennen Lucien Pothieriä.lähde?
37 ajajaa on voittanut vähintään 10 etappia (mukaan lukien puolitetut etapit ja pois lukien joukkueaika-ajot). Vielä aktiivisten ajajien nimet on lihavoitu.
Pohjoismaista eniten voittoja on Tanskalaisilla ajajilla, yhteensä 29 kappaletta.
Nopeimmat etapit
Ranskan ympäriajon nopein etappi ajettiin vuoden 1999 kilpailussa Lavalista Blois'in. Etapin pituus oli 194,5km ja sen voitti Mario Cipollini ajalla 3h 51m 45s. Cipollinin keskinopeus oli 50,34km/h. Nopein täysimittainen aika-ajoetappi oli vuoden 2005 avausetappi Fromentinesta Noirmantier-en-l'lle (19km). Sen voitti David Zabriskie, jonka keskinopeus oli 54,676 km/h. Chris Boardman ajoi vuoden 1994 prologissa tätäkin nopeammin. Hänen keskinopeutensa 7,2 kilometrin mittaisella etapilla oli 55,152km/h. Kaikkein nopein etappi Ranskan ympäriajossa on ollut vuoden 2005 67,5 kilometrin mittainen kilpailun joukkueaika-ajo. Etapin voitti Discovery Channel -joukkue, jonka keskinopeus oli 57,32km/h.
Ranska ja ympäröivät valtiot
Eddy Merckx
Miguel Indurain
Tadej Pogačar (2025)
Mark Cavendish (35)
