Punajalkaviklo
| Punajalkaviklo | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Eukaryootit Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Rantalinnut Charadriiformes |
| Alalahko: | Kahlaajat Charadrii |
| Heimo: | Kurpat Scolopacidae |
| Suku: | Viklot Tringa |
| Laji: | totanus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Tringa totanus |
|
 |
|
| Katso myös | |
Punajalkaviklo (Tringa totanus) on punajalkainen kahlaaja. Lajin nimesi Carl von Linné 1758.
Koko ja ulkonäkö
Punajalkaviklolla on kirkkaanpunaiset, lähes muovisen näköiset punaiset jalat ja nokka. Höyhenpeite on ruskeankirjava, sen valkeat alueet yläperässä ja siivissä paljastuvat linnun lentäessä. Nuorella linnulla koivet ovat kellahtavat ja nokka tummahko. Pituus 26–31 cm, siipien kärkiväli 40–65 cm, paino 85–170 g.
Tavallisin ääni ’tjyy-hy’, varoitus on loppumaton ’kip-kip-kip...’ jankutus. Laulu on melodista, kangaskiurumaista ’liyky-liyky-liyky’, ja sen koiras esittää usein laululennossa.
Vanhin suomalainen rengastettu punajalkaviklo on ollut 14 vuotta 1 kuukautta 3 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut vähintään 26 vuoden 11 kuukauden ikäinen tanskalainen lintu.
Levinneisyys
Punajalkaviklo pesii liki koko Euroopassa ja Länsi-Aasiassa. Euroopassa pesii 300 000–390 000 paria, joista 35 000–40 000 Britteinsaarilla. Maailman populaation kannaksi arvioidaan 1–2,5 miljoonaa yksilöä. Suomessa esiintymisen painopiste on saaristossa ja rannikoilla, mutta se pesii myös paikoin sisämaan lintujärvillä. Lapissa se on harvinainen. Suomen pesimäkanta on 6 900–8 700 paria.
| Raportointikausi | Minimi | Keskimäärin | Maksimi |
|---|---|---|---|
| 2008–2012 | 4 500 | 6 000 | |
| 2013–2018 | 5 285 | 7 212 | 10 381 |
| 2019–2024 | 6 850 | 7 820 | 8 736 |
Punajalkaviklo talvehtii Välimeren seudulla ja Ranskan, Espanjan ja Portugalin Atlantinpuoleisilla rannoilla. Suomeen se saapuu huhtikuussa, poismuutto tapahtuu vähitellen heinä-elokuussa.
Elinympäristö
Punajalkaviklo viihtyy monenlaisissa kosteikoissa, sekä soilla että rantaniityillä. Saaristossa se pesii nykyisin lähes ainoastaan lokkilintujen yhdyskunnissa.
Lisääntyminen
Punajalkaviklo munii 4 munaa, ja hautoo niitä 22–25 päivää. Poikaset ovat pesäjättöisiä ja emot hoitavat niitä, kunnes ne ovat lentokykyisiä 4-viikkoisina.
Ravinto
Punajalkaviklo syö pieniä selkärangattomia, joita se kaivelee rantasoran joukosta. Voi syödä myös pikkukaloja ja sammakonpoikasia. Kaloja saalistaa joskus parvena, joka paimentaa kalaparven ahdinkoon.
Kuvia
Punajalkaviklon pesä.
Punajalkaviklon munia.- Punajalkaviklo etsii ruokaa joulukuussa 2023 Ystadissa.
.jpg)
Lähteet
- ↑ BirdLife International: Tringa totanus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 26.5.2014. (englanniksi)
- ↑ Esko Hyvärinen, Aino Juslén, Eija Kemppainen, Annika Uddström & Ulla-Maija Liukko (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2019, s. 570. Helsinki: Ympäristöministeriö - Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4973-3 Teoksen verkkoversio Viitattu 15.8.2021.
- ↑ Lehikoinen, A., Mikola, A., Below, A., Jaatinen, K., Laaksonen, T., Lehtiniemi, T., Lindén, A., Mikkola-Roos, M., Pessa, J., Rajasärkkä, A., Sirkiä, P., Tikkanen, H. & Valkama, J.: Suomen lintujen pesimäkantojen koot ja viimeaikaiset kannanmuutokset. Linnut-vuosikirja 2024, 2025, s. 16—25. BirdLife Suomi Ry.
- ↑ Species trends at the Member State level. Period: 2008–2012. Country: Finland (Tringa totanus) Article 12 of the Birds Directive web tool. Euroopan ympäristövirasto. Arkistoitu 17.12.2025. Viitattu 10.10.2026. (englanniksi)
- ↑ Species trends at the Member State level. Period: 2013–2018. Country: Finland (Tringa totanus) Article 12 of the Birds Directive web tool. Euroopan ympäristövirasto. Arkistoitu 17.12.2025. Viitattu 10.10.2026. (englanniksi)
- ↑ Species trends at the Member State level. Period: 2018–2024. Country: Finland (Tringa totanus) Article 12 of the Birds Directive web tool. Euroopan ympäristövirasto. Arkistoitu 20.9.2026. Viitattu 10.10.2026. (englanniksi)
Aiheesta muualla
- Hildén, Olavi 1977: Punajalkaviklo adoptoinut taivaanvuohen poikasen. - Ornis Fennica 54:94.
- Ojanen, Mikko & Tynjälä, Matti 1981: Kaksi punajalkavikloa muninut samaan pesään. - Lintumies 2.1981 s. 81–82. LYL.
- Punajalkaviklo Lintukuva-verkkopalvelu.
- LuontoPortti: Punajalkaviklo (Tringa totanus)
- ITIS: Tringa totanus (englanniksi)