Tupolev Tu-95:n laivastoversio Tu-142 (Bear J) kuvattuna Yhdysvaltain laivaston ilma-aluksesta 1. huhtikuuta 1990
Tupolev Tu-95 (Nato-raportointinimiBear) on Tupolevin strategiseksi pommikoneeksi Tupolev Tu-4 seuraajaksi suunnittelema nelimoottorinen potkuriturbiinikone, joka otettiin käyttöön Neuvostoliitossa 1956. Konemallia käytetään myös meritiedusteluun. Malli on ollut Venäjän, Ukrainan ja Intian käytössä.
Tu-95 on ainutlaatuinen siinä suhteessa, että se on ainoa edelleen käytössä oleva potkuriturbiinein varustettu pommikone. Koneessa on neljä moottoria, jotka kukin pyörittävät kahta vastakkain pyörivää potkuria. Konetyyppiä on pidetty yhdysvaltalaisen Republic XF-84H -koehävittäjän ohella yhtenä maailman meluisimmista lentokoneista. Kone on niin äänekäs, että on jopa väitetty Yhdysvaltojen seuranneen kylmän sodan aikana Tu-95:iden liikkeitä sukellusveneiden seurantaan tarkoitetun vedenalaisen mikrofoniverkoston avulla. Samaan aikaan Yhdysvalloissa otettiin käyttöön strateginen pommikone B-52, jossa oli suihkuturbiinimoottorit, ja joka on Tupolev Tu-95:n tapaan edelleen käytössä.
Kone suunniteltiin Tu-4:n seuraajaksi kuljettamaan 9000kilogrammaa lastia. Tyypin välitön edeltäjä oli Tupolev Tu-20, jossa kuitenkin oli ongelmia. Näiden johdosta tyypin palveluskäyttöikä jäi jokseenkin lyhyeksi. Syksyn 1955 kokeissa se saavutti viiden tonnin kuormalla 850km/h nopeuden ja 10200 metrin korkeuden kantomatkan ollessa 12100km. Kokonaiskuormaksi tuli 20000kg. Seuraavassa mallissa Tu-95M oli tehokkaammat NK-12M-moottorit. Ensimmäisessä Bear-A-mallissa oli kuusi tutkaohjattua AM-23-tykkiä itsepuolustusta varten.lähde?
Kylmän sodan aikana 1970-luvulta lähtien Tu-95-koneet lensivät säännöllisesti Kuolan niemimaalta Kuubaan noin 8000kilometrin matkan Yhdysvaltain itärannikkoa pitkin.lähde?
Venäjän ilmavoimat vastaanotti ensimmäiset uusilla elektronisilla ase- ja pommitusjärjestelmillä varustetut Tu-95 -pommikoneensa vuoden 2014 lopulla. Ilmavoimat suunnitteli vuoden 2014 joulukuussa modernisoivansa vielä 20 pommikonetta lisää vuosien 2015-2016 aikana.
Versioita
Käytössä olevat mallit ovat strateginen pommikone TU-95M (Bear-A), joka kantaa 20 tonnin lastin, TU-95K (Bear-B) ja TU-95K22 (Bear-G) on vastustettu risteilyohjuksin ja TU-95MS (Bear-H) pitkän matkan H-55 (Nato-raportointinimiAS-15 Kent) -risteilyohjuksella tai sen uudemmilla versioilla H-101 ja H-102.
Palveluskäyttö
Maailman asevoimia seuraavan The Military Balance -vuosikirjan mukaan Venäjällä oli vuonna 2022 käytössään yhteensä 60 strategista Tupolev Tu-95MS-pommituslentokonetta. Näistä 42 kappaletta on mallia Tu-95MS Bear ja 18 konetta muunnosta Tu-95MS mod Bear. Lentokoneet oli jaettu toimintaa varten kolmeen lentueeseen. Tupolev Tu-95MS-lentueiden kotitukikohdat olivat Saratov-Engels (Rjazanin alue), Djagilevo (Rjazanin alue) ja Ukrainka (Amurin alue).
Lähestymislennot 2007
Vuonna 2007 Venäjä aloitti jälleen Tupolev Tu-95:llä samoin kuin myös Tupolev Tu-160:lla lähestymislennot Norjan, Britannian ja Yhdysvaltain tukikohtien ilmatilojen lähelle kuitenkaan ilmatilaa loukkaamatta harjoituksen vuoksi. Venäjä väitti, etteivät sen strategiset pommittajat kyseisillä lennoilla kanna ydinpommeja.lähde?
9. helmikuuta 2008 Tupolev Tu-95 loukkasi Japanin ilmatilaa 3 minuutin ajan Sofuganin saaren yläpuolella noin 650 kilometriä Tokiosta etelään.lähde?
↑The Military Balance 2022 (verkkoversio tilaajille/kirjaston kautta), s. 193 (Long-Range Aviation Command) ja 200 (Aerospace Forces), 5. luvun (Chapter Five: Russia and Eurasia) osasta Russia (s. 192-208).Routledge, 2022.Teoksen verkkoversioViitattu 6.12.2022.(englanniksi)
↑David Batashvili:Russian Military Forces: Interactive Map(Karttaa zoomaamalla yksittäiset joukko-osastot ja niiden tukikohdat tulevat esille. Yksiköiden symboleja klikkaamalla yksiköstä tai tukikohdasta saa lisätietoa.)gfsis.org.ge.Rondeli Foundation. Viitattu 5.12.2022.(englanniksi)
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tupolev Tu-95 Wikimedia Commonsissa
Neuvostoliitto
