| Tuatara | |
|---|---|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Matelijat Reptilia |
| Lahko: | Alkuliskot Rhynchocephalia |
| Alalahko: | Sphenodontia |
| Heimo: | Sphenodontidae |
| Suku: | Sphenodon |
| Laji: | punctatus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Sphenodon punctatus |
|
Tuataran levinneisyys |
|
| Katso myös | |
Tuatara (Sphenodon punctatus) on Uudessa-Seelannissa elävä endeeminen matelijalaji ja sitä pidetään elävänä fossiilina. Se on alkuliskojen lahkon ainoa elossa oleva laji. Tuatara on yöeläin. Aiemmin tuataraliskot jaoteltiin kahdeksi eri lajiksi niiden esiintymisalueen mukaan, mutta vuonna 2009 tarkempi DNA-analyysi paljasti, että kyse on ennemminkin yhdestä ja samasta lajista.
Painoa aikuisella tuataralla on 300 grammasta yhteen kiloon asti koiraiden ollessa painavampia. Tuataralla on päälaella silmien välissä niin sanottu kolmas silmä, joka aistii valoa. Nuorella eläimellä se on näkyvä, mutta aikuisella iho on paksuuntunut peittämään silmän. Silmän tarkoituksena on mahdollisesti säädellä ”biologista kelloa”. Tuataroilla ei ole ulkoisia korva-aukkoja. Muiden matelijoiden tapaan myös tuatara on vaihtolämpöinen, mutta poikkeavasti se pysyy aktiivisena matalissakin, jopa 7 celsiusasteen lämpötiloissa.
Tuatarat tulevat sukukypsiksi noin 20 vuoden ikäisinä ja voivat elää mahdollisesti yli 100 vuoden ikäisiksi. Naaraat munivat vain noin joka neljäs vuosi, joskin koiras voi siittää naaraan joka vuosi. Parittelu tapahtuu maaliskuun tienoilla ja munat munitaan keväällä, loka-marraskuussa, maahan kaivettuihin kuoppiin, jotka naaras munimisen jälkeen peittää. Kuoppaan munitaan 1–19 munaa kerrallaan. Poikaset kuoriutuvat 11–16 kuukauden kuluttua. Poikasen sukupuolen määrittää lämpötila, jossa muna on ollut.
Laji elää vain muutamilla Uuden-Seelannin Pohjoissaaren pohjoisrannikon ja Eteläsaaren pohjoisrannikon saarilla. Tuatara on ollut vaarassa hävitä ihmisten mukana tuotujen petojen syödessä lajin munia, erityisesti isorotta on suuri uhka tuataran munille.
Tuatara syö pieniä hyönteisiä ja nilviäisiä, joita se saalistaa yön turvin tai kaivaa maasta. Satunnaisesti ruoaksi käyvät myös liskot, linnut ja linnunmunat. Päivät tuatara viettää piilossa maanalaisessa kolossaan, jossa saattaa pesiä myös merilintuja.