Tuija Parvikko (s. 1959) on suomalainen poliittisen ajattelun ja teorian tutkija. 1980-luvulla Parvikko oli tuomassa Suomeen italialaisessa ja ranskalaisessa feminismissä vaikuttanutta Luce Irigarayn radikaalia sukupuolieron teoriaa. Hänen ensimmäiset teoksensa ja artikkelinsa käsittelivätkin italialaista feminismiä. Väitöskirjan hän kuitenkin teki Hannah Arendtin poliittisesta ajattelusta ja väiteltyään vuonna 1996 Parvikko on jatkanut tutkimuksiaan poliittisesta ajattelusta keskittyen poliittisen arviointikyvyn ja muistin politiikan teemoihin.
Parvikko on toiminut kolumnistina ja kriitikkona muun muassa Helsingin Sanomiin, Kansan Uutisiin ja Tampereen yliopiston Aikalaiseen. Hän on toiminut valtio-opin yliassistenttina, akatemiatutkijana ja apurahatutkijana Jyväskylän yliopiston historian ja etnologian laitoksella.