Tundrasara

Tundrasara
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Poales
Heimo: Sarakasvit Cyperaceae
Suku: Sarat Carex
Laji: holostoma
Kaksiosainen nimi

Carex holostoma
Drejer

Tundrasara (Carex holostoma) on sarakasvilaji. Laji kuuluu Euroopan unionin luontodirektiivin lajeihin ja on Suomessa rauhoitettu.

Tundrasara on läheistä sukua vuomasaralle (Carex adelostoma), karttusaralle (Carex buxbaumii) ja patukkasaralle (Carex hartmaniorum).

Ulkonäkö ja koko

Tundrasara kasvaa 10–20 cm korkeaksi. Kasvin juurakko on suikerteleva. Varren tyvitupet ovat viininpunaisia. Kellertävänvihreät, hyvin kapeat lehdet ovat vartta lyhyempiä. Alimman tähkän äimämäinen tukilehti on tavallisesti kukintoa lyhyempi ja sen tuppi on lyhyt ja tumma. Tiivis kukinto on kolme- tai neljätähkäinen. Tähkät ovat alle senttimetrin pituisia ja hyvin lyhytperäisiä. Hedekukat sijaitsevat latvatähkässä, emikukat alemmissa tähkissä. Latvatähkä on kuitenkin usein piilossa sitä pidempien emitähkien välissä. Tähkäsuomut ovat mustanruskeita ja pullakkoa lyhyempiä. Pullakot ovat noin kaksi millimetriä pitkiä ja luumunmuotoisia. Tundrasara kukkii heinäkuussa.

Levinneisyys

Euroopassa tundrasaraa tavataan ainoastaan Islannista, Pohjois-Norjasta, -Ruotsista ja -Suomesta sekä Venäjältä Kuolan niemimaalta. Lisäksi lajia tavataan satunnaisesti Itä-Siperiasta, Alaskasta, Pohjois-Kanadasta ja Grönlannista. Suomessa tundrasarasta tunnetaan runsaat 110 esiintymää kolmella erillisellä alueella: Kilpisjärven alueella Enontekiöllä, Utsjoella ja Urho Kekkosen kansallispuistossa Sodankylästä. Uusimmat löydöt lajista tehtiin vuonna 2010 Mallan luonnonpuistosta.

Elinympäristö

Suomessa tundrasaraa tavataan koivurajan yläpuolella kosteilla tunturiniityillä, ohutturpeisissa kalliosoistumissa sekä sulavesipurojen varsissa. Vaikka laji on Suomessa harvinainen, sen kasvupaikat ovat pääasiassa turvassa niiden syrjäisen sijainnin ja lajin huomaamattomuuden takia.