Tuojahaarake

Tuojahaarake eli dendriitti on hermosolun yksi haara. Se ottaa vastaan viestejä aistinsoluista tai muista hermosoluista ja välittää niitä eteenpäin sähköisinä impulsseina kohti solukeskusta. Tuojahaarakkeet ovat yleensä voimakkaasti haaroittuneita ja lyhyitä. Solukeskukseen liittyy tavallisesti useita dendriittejä.

Toimintaperiaate

Sähköisen viestin, impulssin, siirtyminen hermosolussa perustuu sähkövarauksen muuttumiseen hermosolun solukalvon sisä- ja ulkopinnan välillä. Impulssin tulee olla riittävän voimakas ylittääkseen kynnysarvon, jotta se voi jatkaa matkaansa hermosolussa. Ensimmäinen valikointi tapahtuu tuojahaarakkeen alkuosassa. Hermosolun stimuloinnin seurauksena solun sisäpuoli tulee positiiviseksi ulkopuoleen nähden eli kalvojännite on positiivinen. Jos depolarisaatio ylittää solulle ominaisen kynnysarvon, aktiopotentiaali syntyy ja impulssi lähtee etenemään tuojahaarakkeesta solukeskuksen kautta viejähaarakkeeseen.

Katso myös

Vievä hermosyy

Lähteet

↑ Turunen, Seppo: Biologia: Ihminen, s. 190. (5.–7. painos) WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-29701-8
1 2 Turunen, Seppo: Biologia: Ihminen, s. 37–39. Helsinki: Sanoma Pro Oy, 2012. ISBN 978-951-0-29701-8
1 2 Hiltunen, Holmberg, Jyväsjärvi, Kaikkonen, Lindblom-Ylänne, Nienstedt, Wähälä: Galenos - Johdanto lääketieteen opintoihin, s. 199–206. Helsinki: WSOYpro, 2010. ISBN 978-951-0-33085-2

Aiheesta muualla

Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tuojahaarake Wikimedia Commonsissa

[BI4-1] Turunen, Seppo: Biologia: Ihminen, s. 190. (5.–7. painos) WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-29701-8

[Biologia_4-2] 1 2 Turunen, Seppo: Biologia: Ihminen, s. 37–39. Helsinki: Sanoma Pro Oy, 2012. ISBN 978-951-0-29701-8

[Galenos_-_Johdanto_lääketieteen_opintoihin-3] 1 2 Hiltunen, Holmberg, Jyväsjärvi, Kaikkonen, Lindblom-Ylänne, Nienstedt, Wähälä: Galenos - Johdanto lääketieteen opintoihin, s. 199–206. Helsinki: WSOYpro, 2010. ISBN 978-951-0-33085-2