| Turkmeenit | |
|---|---|
| Türkmenler | |
 Turkmeenimies perinteisessä asussa kamelin kanssa. Sergei Prokudin-Gorskin värivalokuva 1900-luvun alusta. |
|
| Väkiluku | 6,84 milj. |
| Asuinalueet |  Turkmenistan 4 152 200 Iran Afganistan 821 900 Pakistan 60 000 Venäjä 33 053 Ukraina 3 709 Kazakstan 1 729 |
| Kielet | turkmeeni |
| Uskonnot | sunni-islam |
Turkmeenit (turkmeeniksi Türkmenler) ovat turkkilaista turkmeenin kieltä puhuva kansa, joka muodostaa Turkmenistanin pääväestön. Heitä asuu myös Iranissa, Afganistanissa, Irakissa, Turkissa, Uzbekistanissa, Tadžikistanissa, Venäjällä, Syyriassa ja Jordaniassa. Uskonnoltaan turkmeenit ovat pääosin sunnimuslimeita.
Nykyisen Turkmenistanin kanta-asukkaat olivat iranilaisia kieliä puhuneita paimentolaisia ja maanviljelijöitä, jotka alkoivat turkkilaistua jo 300–500-luvuilta lähtien. Suuri merkitys oli alueelle seldžukkien mukana 800–1000-luvuilla siirtyneillä oguuseilla, jotka sekoittuivat paikalliseen väestöön ja muodostivat turkmeenin kielen. Turkmeeneihin sekoittui myöhemmin myös kiptšakkeja ja muita turkkilaisia ryhmiä ja 1200-luvun alussa mongoleja. Etninen ryhmä muodostui 1300–1400-luvulle tultaessa, jolloin turkmeenit jakautuivat uusiin heimoryhmiin. Myöhemmin heihin sulautui vielä turkkilaisia ja iranilaisia paimentolais- ja maanviljelijäryhmiä. 1500–1700-luvuilla turkmeenit muuttivat joukoittain maan länsiosasta etelään ja Horezmin keidasalueelle.
Turkmeenien yhteiskunta perustui 1800–1900-luvulle saakka patriarkaalisiin suku- ja heimoryhmiin. Suurimmat heimot olivat teke, ýomut, ärsary, salyr, saryk, gökleň ja çowdur. 1800-luvun loppupuolella nykyinen Turkmenistan jakautui Venäjän Taka-Kaspian alueeseen, Hivan kaanikuntan ja Buharan emiraattiin. Vuonna 1924 muodostettiin Neuvostoliittoon kuulunut Turkmenistanin sosialistinen neuvostotasavalta, joka itsenäistyi vuonna 1991.
Turkmeenien perinteisiä elinkeinoja ovat keinokasteltu maanviljely sekä puolipaimentolaisuuteen perustunut karjanhoito. Aavikolla paimennettiin lampaita, kameleja ja hevosia ja keitailla viljeltiin vehnää, durraa, vihanneksia ja puuvillaa sekä hoidettiin nautakarjaa. Naiset valmistivat myytäväksi mattoja, huopaa ja silkkikankaita. 1900-luvulla syntyi nykyaikainen teollisuus ja varsinkin puuvillan viljelyyn keskittynyt koneistettu maatalous.
Perinteisiä asumuksia ovat jurtta ja keitailla savitiilinen tasakattoinen talo. Vanhat miehet pitävät perinteistä korkeaa lammaslakkia ja halattia ja varsinkin maaseudun naiset tuninkanmallista pitkää paitaa, lyhyttä jakkua ja alaspäin kapenevia housuja. Ruokakultuuriin kuuluvat keitetty ja paistettu liha, pilahvi, erilaiset hapanmaitotuotteet, ohut leipä ja vihreä tee.
