Aksel Bernhard Tuure Peitsara, sukunimi aik. Blässar (24. maaliskuuta 1875 Kontiolahti – 30. tammikuuta 1973 Helsinki) oli suomalainen rautatievirkamies ja suomentaja.
Tuure Peitsaran vanhemmat olivat kanavakasööri Gustav Blässar ja Lovisa, o.s. Blässar. Hän pääsi ylioppilaaksi 1894 Turun lyseosta.
Peitsara oli rautatievirkamiehenä vuodesta 1894 alkaen. Hänet otettiin sähköttäjäksi 1897, toiseksi kirjuriksi 1898, ensikirjuriksi 1902 ja Tammisuon rautatieaseman asemapäälliköksi 1905. Kun rautateitten liikenneosaston oppikurssit 1914 perustettiin, kutsuttiin silloinen asemapäällikkö Blässar niitten johtajaksi. Viimeksi hän toimi rautatiehallituksen liikenneosaston johtajana 1917–1935.
Peitsara teki useita opintomatkoja perehtyen ulkomailla rautatielaitoksen kehitykseen. Hän edusti rautatiehallitusta kansainvälisissä rautatiekongresseissa. Hän oli Suomen edustajana jokavuotisissa eurooppalaisissa aikataulukonferensseissa vuodesta 1920 lähtien sekä Suomen ja Venäjän ja samoin Suomen ja Ruotsin välisissä yhdysliikennekonferensseissa. Peitsara kuului perustamisesta lähtien Suomen Matkatoimiston ja Europpalaisen Tavara- ja Matkatavaravakuutus Oy:n johtokuntiin. Hän oli useiden komiteoiden, koulujen johtokuntien ja erinäisten lautakuntien puheenjohtajana ja jäsenenä sekä kuului monien voimistelu-, nuoriso- ja raittiusseurojen perustajiin ja toimihenkilöihin. Peitsara suomensi kaunokirjallisuutta, toimitti eräitä rautatieliikennettä koskevia julkaisuja ja kirjoitti päivä- ja aikakauslehtiin rautatieasioista.
Tuure Peitsara oli naimisissa vuodesta 1898 Alva Maria Makkosen kanssa. Heidän poikansa oli eversti Tapio Peitsara, vuoteen 1935 Blässar (1902-1989) ja pojanpoikansa eversti Perttu Peitsara (1930-2022).
Nimellä Tuure Blässar: