Typpihapoke

Typpihapoke
Tunnisteet
CAS-numero	7782-77-6
PubChem CID	24529
Ominaisuudet
Molekyylikaava	HNO2
Moolimassa	47,018 g/mol
	Infobox OK

Typpihapoke (HNO₂) on heikko happo, joka tunnetaan ainoastaan vesiliuoksena tai suoloinaan nitriitteinä. Typpihapoketta käytetään teollisuudessa muun muassa atsoväriaineiden valmistuksessa.

Rakenne

Höyrymäisessä muodossa tasomainen typpihapokemolekyyli voi omaksua joko trans- tai cis-muodon. Näistä trans-muoto on pysyvämpi, koska se on energialtaan alhaisempi.


Trans-typpihapokkeen malli, jossa näytetty sidoskulmat ja sidoksien pituudet	Pallotikkumalli trans-muodosta	Pallotikkumalli cis-muodosta

Valmistus

Dityppitrioksidi on typpihapokkeen anhydridi, ja sen liuottaminen veteen tuottaa typpihapoketta.

N₂O₃ + H₂O → 2 HNO₂

Typpihapoketta on myös mahdollista valmistaa käsittelemällä jotain nitriittiä, kuten natriumnitriittiä, hapolla, esimerkiksi rikkihapolla.

Reaktioita

Typpihapoke hajoaa helposti typpimonoksidiksi (NO) ja typpihapoksi (HNO₃).

Typpihapoketta käytetään aniliinien muuttamiseen diatsoniumsuoloiksi. Tämän vuoksi sitä käytetään atsovärien valmistuksessa.

HNO₂ + ArNH₂ + H⁺ → ArN₂⁺ + 2 H₂O
(Ar tarkoittaa aromaattista ryhmää)

Typpihapoketta voidaan käyttää myös hyvin helposti räjähtävän natriumatsidin hävittämiseen.

2 NaN₃ + 2 HNO₂ → 3 N₂ + 2 NO + 2 NaOH

Typpihapoke ja DNA

Typpihapoke voi aiheuttaa DNA-vaurioita. Tämä johtuu siitä, että typpihapoke deaminoi DNA:n emäksistä guaniinia, adeniinia ja sytosiinia. Deaminaatiotuotteet ovat ksantiini, hypoksantiini ja urasiili. Emäksistä helpoimmin deaminoituu guaniini.

Lähteet

1 2 3 4 Nitrous acid Encyclopædia Britannica. Viitattu 18.3.2009. (englanniksi)
↑ King, G. W. & Moule, D.: The Ultraviolet Absorption spectrum of nitrous acid in the vapour state. Canadian Journal of Chemistry, 1962, 40. vsk, s. 2057–1065. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 4.10.2023. (englanniksi)
↑ Wiberg, E., Wiberg, N. & Holleman, A. F.: Inorganic chemistry, s. 652. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 18.3.2009. (englanniksi)
↑ Makin diazonium salts from phenylamine Chemguide.com. Jim Clark. Viitattu 18.3.2009. (englanniksi)
↑ Prudent Practices in the Laboratory: Handling and Disposal of Chemicals 1995. National Academy Press. Viitattu 18.3.2009. (englanniksi)
↑ Nickoloff, J. A. & Hoekstra, M. F.: DNA Damage and Repair, s. 271. Humana Press, 1998. ISBN 978-0-89603-356-6 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 18.3.2009. (englanniksi)

Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.

[eb-1] 1 2 3 4 Nitrous acid Encyclopædia Britannica. Viitattu 18.3.2009. (englanniksi)

[2] King, G. W. & Moule, D.: The Ultraviolet Absorption spectrum of nitrous acid in the vapour state. Canadian Journal of Chemistry, 1962, 40. vsk, s. 2057–1065. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 4.10.2023. (englanniksi)

[3] Wiberg, E., Wiberg, N. & Holleman, A. F.: Inorganic chemistry, s. 652. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 18.3.2009. (englanniksi)

[4] Makin diazonium salts from phenylamine Chemguide.com. Jim Clark. Viitattu 18.3.2009. (englanniksi)

[5] Prudent Practices in the Laboratory: Handling and Disposal of Chemicals 1995. National Academy Press. Viitattu 18.3.2009. (englanniksi)

[6] Nickoloff, J. A. & Hoekstra, M. F.: DNA Damage and Repair, s. 271. Humana Press, 1998. ISBN 978-0-89603-356-6 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 18.3.2009. (englanniksi)