Uhkapelistä löytyy lähteiden mukaan eri määritelmiä. Esimerkiksi kielitoimiston sanakirjan mukaan se on olennaisesti sattumaan perustuva rahapeli, jossa asetetaan panokseksi jotain rahanarvoista niin, että mahdollinen voitto tai tappio on epäsuhteessa pelaajan varallisuuteen. Rikoslain mukaan uhkapelillä tarkoitetaan veikkaus-, bingo-, toto- ja vedonlyöntipeliä, raha- tai tavara-arpajaisia ja pelikasinotoimintaa sekä muuta vastaavaa peliä tai toimintaa, jossa voiton saaminen perustuu kokonaan tai osittain sattumaan taikka peliin tai toimintaan osallistuvista riippumattomiin tapahtumiin ja jossa mahdollinen häviö on ilmeisessä epäsuhteessa ainakin jonkun osallistujan maksukykyyn. Rahapeli muuttuu uhkapeliksi, kun panossumma on suurempi kuin mitä pelaajalla on varaa hävitä. Se, mikä lasketaan uhkapelaamiseksi kuitenkin vaihtelee eri historiallisissa ja kulttuurisissa yhteyksissä.
Suomessa uhkapelien pelaaminen on tarkoin säädelty, uhkapelien järjestäminen tai tilojen antaminen uhkapeliin on rikoslaissa kielletty. Rikoslaissa tarkoitettuun uhkapelin määritelmään kuuluu, että voiton saaminen perustuu kokonaan tai osittain sattumaan taikka peliin tai toimintaan osallistuvista riippumattomiin tapahtumiin ja jossa mahdollinen häviö on ilmeisessä epäsuhteessa ainakin jonkun osallistujan maksukykyyn. Casino Helsinki on ainoa paikka Suomessa, missä voi laillisesti harrastaa uhkapeliä.
Joskus on vaikea erottaa uhkapelaaminen viihdepelaamisesta, sillä moniin internetissä tapahtuviin peleihin kuuluu panos, joka on tosin rahalliselta arvoltaan perinteisiä uhkapelejä pienempi.
Kirjallisuudessa uhkapeliä ja peliriippuvuutta käsittelee esimerkiksi Fjodor Dostojevskin pienoisromaani Pelurit (1867).