Ulkomitta on mittateoriassa esiintyvä funktio, jonka avulla halutaan luoda mittoja.
Olkoon joukko. Kuvaus on ulkomitta jos ja vain jos se toteuttaa seuraavat kolme ehtoa:
Ehtoa (2) kutsutaan yleensä monotonisuudeksi tai kasvavuudeksi ja ehtoa (3) subadditiivisuudeksi.
Jos on ulkomitta :ssä, niin joukkoa kutsutaan -mitalliseksi jos ja vain jos kaikilla pätee
Tätä ehtoa kutsutaan kirjallisuudessa usein Carathéodoryn ehdoksi.
Mitallisuus säilyy komplementoinnissa ja numeroituvissa yhdisteissä. Lisäksi tyhjä joukko on riippumatta ulkomitasta aina mitallinen. Näin ollen itse asiassa mielivaltaisen ulkomitan suhteen mitalliset joukot muodostavat sigma-algebran. Tälle perheelle käytetään joissain lähteissä merkintää
missä X ilmaisee perusjoukon ja joukossa annetun ulkomitan.
Jos ovat -mitallisia joukkoja, niin
Jos ovat -mitallisia joukkoja ja , niin
Jos joukot , , ovat -mitallisia ja erillisiä, niin
Viimeisimmästä ominaisuudesta seuraa
Carathéodoryn lause lause sanoo, että jos on ulkomitta, niin sen rajoittuma -mitallisiin joukkoihin eli funktio on mitta X:ssä.
Tärkeimpiä esimerkkejä säännöllisistä metrisistä ulkomitoista ovat mm. Hausdorffin mitan ja Lebesguen mitan konstruktioissa esiintyvät ulkomitat.
Jos on ulkomitta joukossa X ja , niin funktio on -mitallinen jos ja vain jos avointen joukkojen alkukuvat kuvauksessa f ovat -mitallisia. Toisin sanoen joukot , ja ovat -mitallisia kaikilla avoimilla joukoilla .
Funktion mitallisuus voidaan myös karakterisoida seuraavasti: funktio f on -mitallinen jos ja vain jos joukko
on -mitallinen kaikilla .