Vaippa on hygieniatuote, jonka tarkoituksena on imeä virtsaa ja kerätä ulostetta. Vaippoja käyttävät erityisesti vauvat ja pienet lapset, jotka eivät vielä hallitse virtsaamista ja ulostamista itsenäisesti. Vaippoja käytetään myös henkilöillä, joilla on inkontinenssi tai jotka eivät muusta syystä pysty käyttämään WC:tä tavanomaisesti. Lastenvaippoja on pääasiassa kahta tyyppiä: kertakäyttöisiä vaippoja ja pestäviä, uudelleenkäytettäviä kestovaippoja.
Vaippoja käytetään yleisimmin vauvoilla ja pienillä lapsilla ennen kuin he oppivat käyttämään pottaa tai WC:tä. Vaipan tarkoituksena on pitää iho ja vaatteet mahdollisimman kuivina ja puhtaina sekä estää virtsan ja ulosteen pääsy ympäristöön. Vaippoja ja erilaisia inkontinenssisuojia käytetään myös aikuisilla, joilla on virtsan tai ulosteen pidätyskyvyn häiriöitä. Inkontinenssi voi liittyä esimerkiksi sairauteen, vammaan tai ikääntymiseen. Vaippoja voidaan käyttää myös tilanteissa, joissa WC:n käyttö on käytännössä vaikeaa tai mahdotonta, esimerkiksi joillakin vuodepotilailla.
Vaippoja on käytetty eri muodoissa pitkään. Ennen kertakäyttövaippojen yleistymistä käytettiin pääasiassa pestäviä kankaita ja muita uudelleenkäytettäviä tekstiilejä. 1900-luvun alkupuolella alettiin kehittää uusia materiaaleja ja rakenteita, joiden tarkoituksena oli parantaa vaippojen imukykyä ja käytettävyyttä. 1940-luvulla kehitettiin useita varhaisia kertakäyttövaippojen muotoja. Ruotsissa kehitettiin muun muassa vaippoja, joissa käytettiin selluloosaa imukykyisenä materiaalina. Yhdysvalloissa Marion Donovan kehitti vettä hylkivän vaippasuojan, jonka hän patentoi vuonna 1951. 1950- ja 1960-luvuilla kertakäyttövaippojen valmistus ja myynti alkoivat kasvaa. Procter & Gamble toi Pampers-vaipat Yhdysvaltain markkinoille vuonna 1961, mikä edisti kertakäyttövaippojen kaupallista yleistymistä. Ruotsalainen Mölnlycke oli mukana kertakäyttövaippojen kehityksessä. Yhtiö toi vuonna 1955 markkinoille Libero-vaipan, josta kehittyi myöhemmin tunnettu pohjoismainen vaippamerkki. 1970-luvulla kertakäyttövaippoihin kehitettiin muun muassa parempia kiinnitysmekanismeja ja joustavia osia. Vaippojen muotoilusta tuli aiempaa paremmin vartaloon mukautuvaa, ja esimerkiksi lahkeensuihin lisättiin elastisia osia vuotojen vähentämiseksi. 1980-luvulla vaipoissa alettiin käyttää aiempaa enemmän superabsorboivia polymeerejä. Ne pystyvät imemään ja sitomaan suuria määriä nestettä, minkä ansiosta kertakäyttövaipoista voitiin valmistaa aiempaa ohuempia säilyttäen samalla hyvä imukyky.
Nykyaikainen kertakäyttövaippa koostuu tavallisesti useista eri tehtäviä hoitavista kerroksista. Ihoa vasten oleva sisäkerros päästää nesteen nopeasti lävitseen vaipan imukykyiseen ytimeen. Imukykyinen ydin sisältää yleensä selluloosakuituja ja superabsorboivia polymeerejä. Vaipan ulommissa kerroksissa käytetään materiaaleja, joiden tarkoituksena on estää nesteen vuotaminen vaipan ulkopuolelle. Vaipoissa on yleensä joustavat osat jalkojen ympärillä ja vyötäröllä, jotta vaippa istuisi paremmin ja vuotoriski pienenisi. Superabsorboivat polymeerit sitovat nestettä itseensä ja auttavat pitämään sen vaipan imukykyisessä ytimessä.
Kertakäyttövaipat on tarkoitettu käytettäviksi yhden kerran, minkä jälkeen ne hävitetään jätteenä. Niissä käytetään muun muassa selluloosaa, erilaisia muovimateriaaleja ja superabsorboivia polymeerejä. Kertakäyttöisiä lastenvaippoja valmistetaan muun muassa teippivaippoina ja housuvaippoina. Teippivaippa avataan kokonaan, asetetaan käyttäjän ympärille ja kiinnitetään uudelleensuljettavilla kiinnitysläpillä. Housuvaippa on rakenteeltaan joustava ja puetaan tavallisten alushousujen tavoin. Joissakin kertakäyttövaipoissa on kosteudenilmaisin, joka vaihtaa väriä vaipan kastuessa. Myös aikuisille valmistetaan sekä teippikiinnitteisiä vaippoja että housumaisia inkontinenssisuojia.
Kestovaippa on pestävä ja uudelleenkäytettävä vaippa. Se voidaan valmistaa esimerkiksi puuvillasta tai muista tekstiilimateriaaleista, ja sen yhteydessä voidaan käyttää erillistä imukykyistä lisäosaa. Perinteiset kestovaipat koostuivat usein taiteltavasta kangaspalasta, mutta nykyisiä kestovaippoja valmistetaan monenlaisina malleina. Niissä voi olla esimerkiksi tarrakiinnitys tai nepparit. Kertakäyttö- ja kestovaipat eroavat toisistaan muun muassa pesutarpeen, jätteen määrän, käyttötavan ja resurssien kulutuksen suhteen.
Uimavaippa on uimista varten tarkoitettu vaippa. Sen tärkein tehtävä on pidättää kiinteää ulostetta, eikä sen tarkoituksena yleensä ole imeä suuria määriä virtsaa. Uimavaipat eivät estä täydellisesti ulosteperäisten mikrobien pääsyä uimaveteen.
Kertakäyttövaipat aiheuttavat jätettä, koska ne hävitetään tavallisesti yhden käyttökerran jälkeen. Ne koostuvat useista materiaaleista, kuten selluloosasta, muoveista ja superabsorboivista polymeereistä, mikä voi vaikeuttaa käytettyjen vaippojen materiaalien hyödyntämistä. Vaippojen ympäristövaikutuksia syntyy muun muassa raaka-aineiden tuotannosta, valmistuksessa käytettävästä energiasta, kuljetuksista ja jätteenkäsittelystä. Myös kestovaipoilla on ympäristövaikutuksia. Niiden peseminen ja kuivaaminen kuluttavat vettä ja energiaa. Eri vaippatyyppien ympäristövaikutuksiin vaikuttavat siksi muun muassa materiaalit, valmistustapa, käyttöikä, pesumenetelmät ja jätteenkäsittely. Joutsenmerkki on Pohjoismaiden virallinen ympäristömerkki, jolla on vaippoja ja muita hygieniatuotteita koskevia vaatimuksia. Liberolla on ollut Joutsenmerkittyjä vaippoja vuodesta 2009 lähtien. Miljömärkning Sverigen mukaan Libero oli vuonna 2009 ensimmäinen vaippavalmistaja, joka täytti Joutsenmerkin tuolloin uudet ja tiukennetut vaatimukset.
Lastenvaippoja myydään maailmanlaajuisesti. Markkinoilla toimii kansainvälisiä ja alueellisia valmistajia sekä kauppaketjujen omia tuotemerkkejä. Kansainvälisesti tunnettuja lastenvaippamerkkejä ovat muun muassa Pampers ja Huggies. Pohjoismaissa Libero on merkittävä vaippamerkki. Liberon omistavan Essityn mukaan Libero on Pohjoismaiden vauvanhoitotuotteiden markkinajohtaja.
