Valkojalava

Valkojalava
Yksittäispuu Brattle Brook -puistossa, Massachusettsissa, Yhdysvalloissa.
Yksittäispuu Brattle Brook -puistossa, Massachusettsissa, Yhdysvalloissa.
Uhanalaisuusluokitus

Erittäin uhanalainen

Erittäin uhanalainen

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Kladi: Putkilokasvit Tracheophyta
Kladi: Siemenkasvit Spermatophyta
Kladi: Koppisiemeniset Angiospermae
Kladi: Aitokaksisirkkaiset
Kladi: Rosidit
Lahko: Rosales
Heimo: Jalavakasvit Ulmaceae
Suku: Jalavat Ulmus
Laji: americana
Kaksiosainen nimi

Ulmus americana
L.

Synonyymit
  • Ulmus alba Raf.
  • Ulmus dentata Raf.
  • Ulmus floridana Chapm.
  • Ulmus mollifolia Marshall
  • Ulmus obovata Raf.
  • Ulmus pendula Willd.
  • Ulmus pubescens Walter
Valkojalavan luontainen levinneisyys
Valkojalavan luontainen levinneisyys
Katso myös

  Valkojalava Wikispeciesissä
  Valkojalava Commonsissa

Valkojalava (Ulmus americana L.), joskus myös amerikanjalava, on jalavakasvien (Ulmaceae) heimoon kuuluva lehtipuu, joka on luonnonvarainen Pohjois-Amerikan itä- ja keskiosissa. Aikaisemmin laji oli yleinen puisto- ja katupuu Yhdysvalloissa ja Kanadassa, mutta 1900-luvulta lähtien se on kärsinyt vakavasti hollanninjalavantaudista, minkä seurauksena lajin kanta on paikoin voimakkaasti vähentynyt.

Kuvaus

Valkojalava on kookas, nopeasti kasvava lehtipuu, joka voi muodostaa leveän, suppilon- tai sateenvarjomuotoisen latvuksen. Yleinen kasvukorkeus avoimessa maastossa on 20–35 metriä, ja se kasvaa joskus suuremmaksikin. Rungon halkaisija voi kasvaa kookkaaksi useiden vuosikymmenten kuluessa. Lehdet ovat vuorottaisia, soikeita ja epäsymmetrisen tyven omaavia sekä kaksihampaisia. Kukat ovat pieniä ja tuulipölytteisiä; siemenet kehittyvät pyöreähköiksi siipipähkinöiksi.

Levinneisyys ja elinympäristö

Laji on alkuperäinen Kanadan Nova Scotiasta länteen Albertaan ja Montanaan sekä etelään Floridaan ja Texasiin asti. Valkojalava viihtyy erityisesti jokilaaksoissa, tulvatasangoilla, rannoilla ja kosteilla rehevillä mailla, mutta sitä esiintyy myös kuivempien maiden reunoilla. Laji on kylmänkestävä ja sietää ankaraa talvista pakkasta.

Ekologia

Valkojalava on merkittävä laji rantaniityillä ja tulvatasangoilla. Se vaikuttaa maan rakenteeseen, varjostukseen ja sekä muihin lajeihin sekä tarjoaa ravintoa ja lisääntymispaikkoja monille hyönteisille ja linnuille. Jalavan lehtiä hyödyntävät useat perhosten ja yökkösten toukat.

Taudit

Merkittävin valkojalavan uhka on Ophiostoma-sienten aiheuttama hollanninjalavatauti, joka levisi laajasti 1900-luvulla ja tappoi suuria määriä jalavia. Tauti leviää kaarnakuoriaisten välityksellä ja infektoituneilla oksilla. Epidemiat ovat muuttaneet kaupunki- ja maisemarakennetta, joissa jalavia oli aiemmin runsaasti.

Suojelu ja jalostus

Jalavien palautus- ja jalostusohjelmat pyrkivät löytämään ja lisäämään tautiresistenttejä yksilöitä sekä kehittämään kestävämpiä istutuskantoja. IUCN on arvioinut lajin uhanalaiseksi sen pitkän aikavälin taantumisen vuoksi.

Käyttö

Valkojalavan puu on sitkeää ja kestävää, mutta vaikeasti työstettävää. Sitä on käytetty muun muassa taivuttamista vaativien puutarvikkeiden, työkalujen ja tynnyrinvanteiden valmistukseen. Maisemapuuna valkojalava on ollut arvostettu erityisesti Yhdysvaltojen kaupungeissa.

Kulttuurinen merkitys

Valkojalava on ollut merkittävä Yhdysvalloissa, esimerkiksi Massachusettsin osavaltion puuna. Monilla historiallisilla paikoilla oli ennen laajoja jalavakujia, kuten Central Parkissa New Yorkissa.