Valkojalava (Ulmus americana L.), joskus myös amerikanjalava, on jalavakasvien (Ulmaceae) heimoon kuuluva lehtipuu, joka on luonnonvarainen Pohjois-Amerikan itä- ja keskiosissa. Aikaisemmin laji oli yleinen puisto- ja katupuu Yhdysvalloissa ja Kanadassa, mutta 1900-luvulta lähtien se on kärsinyt vakavasti hollanninjalavantaudista, minkä seurauksena lajin kanta on paikoin voimakkaasti vähentynyt.
Kuvaus
Valkojalava on kookas, nopeasti kasvava lehtipuu, joka voi muodostaa leveän, suppilon- tai sateenvarjomuotoisen latvuksen. Yleinen kasvukorkeus avoimessa maastossa on 20–35 metriä, ja se kasvaa joskus suuremmaksikin. Rungon halkaisija voi kasvaa kookkaaksi useiden vuosikymmenten kuluessa. Lehdet ovat vuorottaisia, soikeita ja epäsymmetrisen tyven omaavia sekä kaksihampaisia. Kukat ovat pieniä ja tuulipölytteisiä; siemenet kehittyvät pyöreähköiksi siipipähkinöiksi.
Levinneisyys ja elinympäristö
Laji on alkuperäinen Kanadan Nova Scotiasta länteen Albertaan ja Montanaan sekä etelään Floridaan ja Texasiin asti. Valkojalava viihtyy erityisesti jokilaaksoissa, tulvatasangoilla, rannoilla ja kosteilla rehevillä mailla, mutta sitä esiintyy myös kuivempien maiden reunoilla. Laji on kylmänkestävä ja sietää ankaraa talvista pakkasta.
Ekologia
Valkojalava on merkittävä laji rantaniityillä ja tulvatasangoilla. Se vaikuttaa maan rakenteeseen, varjostukseen ja sekä muihin lajeihin sekä tarjoaa ravintoa ja lisääntymispaikkoja monille hyönteisille ja linnuille. Jalavan lehtiä hyödyntävät useat perhosten ja yökkösten toukat.
Taudit
Merkittävin valkojalavan uhka on Ophiostoma-sienten aiheuttama hollanninjalavatauti, joka levisi laajasti 1900-luvulla ja tappoi suuria määriä jalavia. Tauti leviää kaarnakuoriaisten välityksellä ja infektoituneilla oksilla. Epidemiat ovat muuttaneet kaupunki- ja maisemarakennetta, joissa jalavia oli aiemmin runsaasti.
Suojelu ja jalostus
Jalavien palautus- ja jalostusohjelmat pyrkivät löytämään ja lisäämään tautiresistenttejä yksilöitä sekä kehittämään kestävämpiä istutuskantoja. IUCN on arvioinut lajin uhanalaiseksi sen pitkän aikavälin taantumisen vuoksi.
Käyttö
Valkojalavan puu on sitkeää ja kestävää, mutta vaikeasti työstettävää. Sitä on käytetty muun muassa taivuttamista vaativien puutarvikkeiden, työkalujen ja tynnyrinvanteiden valmistukseen. Maisemapuuna valkojalava on ollut arvostettu erityisesti Yhdysvaltojen kaupungeissa.
Kulttuurinen merkitys
Valkojalava on ollut merkittävä Yhdysvalloissa, esimerkiksi Massachusettsin osavaltion puuna. Monilla historiallisilla paikoilla oli ennen laajoja jalavakujia, kuten Central Parkissa New Yorkissa.
Lähteet
↑Stritch, L., Rivers, M.C. & Barstow, M.:{{{taksoni}}}IUCN Red List of Threatened Species. Version 2025-1.2020.International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 5.10.2025.(englanniksi)
↑Stevens, P. F.:UlmaceaeAngiosperm Phylogeny Website. Viitattu 31.3.2021.(englanniksi)
