Vappu

Tämä artikkeli kertoo juhlapäivästä. Vappu on myös naisen etunimi.
Vappu
Vappu Helsingissä vuonna 2018.
Vappu Helsingissä vuonna 2018.
Valtio Enimmäkseen länsimaalainen kansainvälinen juhlapäivä, monissa maissa yleinen vapaapäivä.
Tyyppi juhlapäivä, karnevaali
Vietetään 1. toukokuuta
Järjestämistiheys vuosittain
Liittyy Kevään loppupuolen juhlapäivä, kansainvälisen työväenliikkeen ja ylioppilaiden juhlapäivä.

Vappu on vuosittain 1. toukokuuta vietettävä kansainvälinen juhlapäivä. Se on monissa maissa yleinen vapaapäivä. Vappu on kevään juhla sekä kansainvälinen työläisten juhlapäivä. Työväenliike omaksui vapun juhlakseen 1800-luvun lopulla. Suomessa vappua vietetään työväen, ylioppilaiden ja kevään karnevaalijuhlana. Vuodesta 1979 lähtien vappu on ollut Suomessa virallinen liputuspäivä, suomalaisen työn päivä. Vappua juhlitaan jo aattona eli 30. huhtikuuta.

Vappu juontaa juurensa vanhoihin eurooppalaisiin kevään juhliin. Toukokuun alku sijoittuu kevätpäiväntasauksen ja kesäpäivänseisauksen puoliväliin. Monilla alueilla perinteisiin ovat kuuluneet tanssit ja kokkojen polttaminen. Toukokuun alun juhlia ovat muun muassa kelttiläinen beltane sekä pohjois- ja keskieurooppalainen valpurinyö, joka tunnetaan myös noitayönä. Suomessa on vietetty keväällä helaa eli toukojuhlaa ja poltettu helavalkeita. Vappu on saanut nimensä pyhästä Valburgista, jonka muistopäivä sijoitettiin keskiajalla samalle paikalle kuin aiemmat kevätjuhlat.

Suomessa vapun perinteisiin kuuluvat sima ja munkit. Monet ylioppilastutkinnon suorittaneet pitävät valkoista ylioppilaslakkia ja opiskelijat lakittavat patsaita. Puolueet ja ammattiliitot järjestävät tilaisuuksia, joissa pidetään poliittisia puheita.

Vapun alkuperä

Sima ja tippaleipä ovat osa suomalaista vappua.

Kun vuodenkierto jaetaan kahdeksaan osaan, kevätpäiväntasauksen ja kesäpäivänseisauksen puoliväli osuu toukokuun alkuun. Euroopassa keltit ja germaaniset kansat viettivät kesän alkamisen juhlaa toukokuun alussa. Juhlamenoihin kuului kokkojen polttaminen.

Irlannissa ja Skotlannissa on vietetty huhtikuun lopulla tai toukokuun alussa kevään juhlan kelttiläistä beltane-juhlaa. Juhlan aikana sytytettiin kokkotulia, joiden uskottiin edistävän karjan hedelmällisyyttä. Karja ajettiin rituaalisesti tulien välistä. Beltanen nimen on tulkittu viittaavan tuleen. Monissa Euroopan maissa on pystytetty korkea vappusalko, jonka päähän on kiinnitetty pitkiä nauhoja. Juhlassa nauhat punotaan salon ympärille. Nuorten tyttöjen joukosta voidaan valita toukoneito.

Saksankielisissä maissa vappuyö tunnetaan noitien ja taikuuden yönä. Käsitys noitien lentämisestä sapattiinsa valpurinyönä (saks. Walpurgisnacht) on mahdollisesti perua yleisestä pakanallisten juhlien leimaamisesta paholaisen teoiksi. Valpurinyönä tai noitayönä (Hexennacht) noitien uskottiin kokoontuvan Brocken-vuorella. Johann Wolfgang von Goethe kuvasi juhlintaa Brockenilla runonäytelmässään Faust (1808). The Satanic Temple viettää noitien yötä yhtenä juhlapäivistään. Sen tarkoitus on muistaa niitä, jotka ovat kärsineet esimerkiksi noitavainojen vuoksi.

Suomalaisessa kansanperinteessä tunnetaan hela eli toukojuhla. Avoimille paikoille sytytettiin kokkoja eli helavalkeita pahojen henkien pois ajamiseksi. Juhlissa juotiin simaa ja tanssittiin. Karja saatettiin päästää ensi kerran laitumelle ja ajaa tulien läpi sairauksien ehkäisemiseksi. Germaanisten kansojen kokkotulien perinne jatkuu erityisesti Ruotsissa. Suomessa vappukokkojen polttaminen on nykyään melko harvinaista ja keskittyy Pohjanmaan ruotsinkielisille paikkakunnille.

Suomessa kokkoja poltetaan erityisesti juhannuksena. Suomenruotsalaisilla rannikkoalueilla on kokon sijasta pystytetty juhannussalkoja. On esitetty, että keskiajan Hansa-kauppiaat toivat salkoperinteen Pohjoismaihin, jolloin tapa olisi sukua Manner-Euroopan vappusaloille.

Nimi vappu tulee 700-luvun Baijerissa eläneestä abbedissa Valburgista. Vappua on juhlittu keskiajalta lähtien 1. toukokuuta, joka on pyhän Valburgin muistopäivä. Päivä on Vapun ja Valpurin nimipäivä.

Suomessa, Ruotsissa, Virossa ja Saksassa vappu on vanha juhlapäivä, jonka juhlinta perustuu valpurinpäivään tai muihin perinteisiin. Useimmissa muissa maissa päivä on tullut juhlapäiväksi työväenliikkeen myötä. Työväenliike valitsi vapun 1800-luvun lopulla kansainväliseksi juhlapäiväkseen.

Kansainvälinen työläisten juhlapäivä

Pääartikkeli: Kansainvälinen työläisten juhlapäivä
Työväen vappumarssi Helsingissä 2007.

Työläisten kansainvälinen juhlapäivä sai alkunsa Yhdysvalloissa 1800-luvulla. Toukokuun ensimmäinen oli Yhdysvalloissa vanhastaan päivä, jolloin työsopimukset oli uusittu ja työpaikkaa vaihdettu. Toukokuun 1. päivänä 1886 järjestettiin Yhdysvalloissa laaja yleislakko, jossa vaadittiin kahdeksantuntista työpäivää. Kolme päivää myöhemmin chicagolaiset anarkistit kutsuivat koolle laajan mielenosoituksen lakon aikaisissa mellakoissa kuolleiden työläisten muistoksi. Mielenosoitusta seuranneessa Haymarketin välikohtauksessa sai surmansa ainakin neljä työläistä sekä useita poliiseja. Tapauksen jälkeen neljä anarkistia teloitettiin. Pariisissa vuonna 1889 kokoontunut Toinen internationaali päätti, että ”Haymarketin marttyyreja” muistettaisiin maailmanlaajuisesti 1. toukokuuta 1890 ja ajankohta määrättiin kansainväliseksi työläisten mielenosoituspäiväksi.

Myös Euroopassa vapun mielenosoitusten taustalla olivat työväenluokan elinolot. Suomessa työläisten vappujuhlien iskulause oli ”kahdeksan tuntia työtä, kahdeksan tuntia virkistystä, kahdeksan tuntia lepoa”. Suomen ensimmäinen laajamittainen työväen vappu järjestettiin vuonna 1890.

Suomalainen vappu

Pääartikkeli: Vappu Suomessa
Yli kymmenentuhannen ihmisen lakitus Turussa vappuaattona 2017.

Vanhastaan eräillä Etelä-Suomen alueilla on poltettu vapputulia ja paikoitellen oli tapana harjoittaa karjan menestystä edistävää taikuutta. Säätyläistö piti 1800-luvulla vappua ulkomaisen esikuvan mukaan kevään juhlana. Kaupungeissa kesäravintolat avautuivat ja pidettiin ulkoilmakonsertteja. Porvarisperheissä tarjottiin simaa. 1800-luvulla säätyläisvappuun sulautui ylioppilaiden kevätjuhlaperinne. Pohjoismaissa on tapana kiinnittää huomio varsinaisen juhlan aattopäivään. Myös vapun juhlinta on siirtynyt aattoon (30. huhtikuuta).

Vuonna 1944 Suomessa säädettiin laki vapunpäivän järjestämisestä työntekijöiden vapaapäiväksi eräissä tapauksissa. Vuodesta 1979 lähtien vappu on ollut Suomessa virallinen liputuspäivä, suomalaisen työn päivä. 1980-luvulta lähtien myös porvarilliset puolueet ovat ottaneet tavakseen kokoontua vappuna julkiselle paikalle tilaisuuteen, jossa pidetään poliittisia puheita.

Sima on yleinen vappujuoma. Vappuruokia ovat muun muassa tippaleivät, munkit ja perunasalaatti. Nykyaikainen vappu on leimallisesti kaupunkilainen juhla. Lapsille ostetaan usein ilmapalloja. Useat orkesterit pitävät vuosittain vapunpäivän iltapäivänä perinteisen vappumatinean nimellä tunnetun konsertin. Vappukukkia, pieniä rintaneuloja, myydään huhtikuussa ja vappuna lastensuojelutyön tukemiseksi.

Opiskelijoille vappu on keskeinen juhla. Monet ylioppilastutkinnon suorittaneet ihmiset pitävät valkoista ylioppilaslakkia, teekkarilakkia, insinöörilakkia tai merkonomilakkia. Helsingissä vapunaaton suurin opiskelijajuhla on Havis Amanda -patsaan lakitus. Myös muissa kaupungeissa lakitetaan patsaita. Monissa kaupungeissa ennen vappua opiskelijat juhlivat vappua etukäteen erilaisten vapputapahtumien merkeissä useiden päivien ajan.

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ Vasemmiston suuri vedätys verkkouutiset.fi. Viitattu 3.6.2026.
  2. ↑ Leinonen, Anu & Tainio, Lauri: Vapusta ei vieläkään vapaapäivää Turkissa Euroopan rajalla?. 22.4.2008. Arkistoitu 22.4.2021. Viitattu 21.4.2010.
  3. ↑ vappu. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2024.
  4. ↑ Liputus Yliopiston almanakassa Yliopiston almanakkatoimisto. Viitattu 28.4.2014.
  5. 1 2 3 Vappu 1.5. Yle Oppiminen. Arkistoitu 16.8.2013. Viitattu 28.4.2014.
  6. 1 2 Aurejärvi-Karjalainen, Anneli: Perheen omat juhlat. Siviiliseremoniat häistä hautajaisiin, s. 201. Helsinki: WSOY, 1999. ISBN 951-0-23761-2
  7. 1 2 3 Grönroos, Marko: Vappu Arkistoitu 13.6.2010. Viitattu 5.4.2010.
  8. 1 2 3 4 5 6 7 Katajala, Jussi: Vapun historia katajala.net. 26.4.2005. Arkistoitu 15.6.2012. Viitattu 5.4.2010.
  9. 1 2 3 4 Oja 2007, s. 188.
  10. 1 2 3 Hätönen, Paula: Ylioppilaan tyyli ei petä piknikilläkään 27.4.2002. Arkistoitu 4.11.2011. Viitattu 28.4.2014.
  11. 1 2 Salonen, Minna: Vappu tulee käki kainalossa, pääskynen pivon pohjassa Kielikuvastin. 20.8.2008. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Arkistoitu 14.5.2011. Viitattu 30.4.2011.
  12. 1 2 Thynell, Tuulia: Miksi juuri sima, tippaleipä ja munkki kuuluvat vappuun? Yle uutiset. 29.4.2017. Viitattu 4.5.2024.
  13. ↑ Kivimäki, Petri: Hulvaton vappuaatto menossa eri puolilla Suomea Yle uutiset. 30.4.2019. Viitattu 18.4.2026.
  14. ↑ Hyvärinen, Antti: Vappu on monta tarinaa samassa paketissa: työväen, opiskelijoiden ja kevään juhla Tekijä. 30.4.2025. Viitattu 18.4.2026.
  15. ↑ Sjöblom, Tom: Druidit. Tietäjiä, pappeja ja samaaneja, s. 74. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-842-3
  16. ↑ Hakusana ”vappu” teoksessa Iso tietosanakirja. 14 osa, Troopillinen–Wasenius. Helsinki: Otava, 1938.
  17. ↑ Brownfield, Troy: The Strange Significance of April 30 The Saturday Evening Post. 30.4.2019. Viitattu 1.5.2025. (englanniksi)
  18. ↑ Hedare, Marcus: Satanic New Year: The Mystique of Walpurgisnacht BookClub. maaliskuu 2025. Viitattu 1.5.2025. (englanniksi)
  19. ↑ Hexennnacht Instagram. 30.4.2024. The Satanic Temple Finland. Viitattu 1.5.2025.
  20. ↑ Orjasniemi, Aino-Sofia: Hela, pyhimys ja 11 marttyyria – Monet vappuperinteet ovat kantautuneet Suomeen ulkomailta Aamulehti. 1.5.2017. Arkistoitu 1.5.2017. Viitattu 24.4.2020.
  21. ↑ Vappuperinteitä Fiskarsin museo. Viitattu 24.4.2020.
  22. ↑ Juhannussalko Suomalaisen kirjallisuuden seura. Arkistoitu 20.5.2011. Viitattu 14.8.2009.
  23. ↑ Yöttömänä yönä Suomi pysähtyy 12.6.2009. Suomen suurlähetystö, Berliini. Arkistoitu 7.2.2012. Viitattu 6.6.2010.
  24. ↑ Vappu Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 4.5.2024.
  25. 1 2 3 Lehtonen, Juhani U. E.: Vappu. Teoksessa Vento, Urpo (toim.): Juhlakirja. Suomalaiset merkkipäivät, s. 122–126. (Kalevalaseuran vuosikirja 59) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1979. ISBN 951-717-178-1
  26. ↑ Steven: A short history of May Day Libcom.org. 11.9.2006. Viitattu 1.5.2025. (englanniksi)
  27. ↑ Miksi työläiset juhlivat juuri vappua? Tieteen Kuvalehti Historia, 3/2008. Oslo: Bonnier Publications International AS. ISSN 0806-5209
  28. ↑ Vasemmiston suuri vedätys verkkouutiset.fi. Viitattu 3.6.2026.
  29. ↑ Historiaa (Arkistoitu – Internet Archive) Helsingin Kirjatyöntekijäin Yhdistys. Viitattu 12.5.2014.
  30. ↑ Tuominen, Tia & Wiberg, Stina (toimittaneet): Suomen Laki III (Laki vapunpäivän järjestämisestä työntekijöiden vapaapäiväksi eräissä tapauksissa (252/44)), s. 2056. Helsinki: Talentum, 2008. ISBN 978-952-14-1288-2
  31. ↑ Loukasmäki, Arto: Vappu säväyttää edelleen punalipun kantajaa 29.4.2011. Yle Kainuu. Viitattu 30.4.2011.
  32. ↑ Helsingfors stadsorkesters CD-inspelningar 27.9.2010. Hel.fi. Arkistoitu 4.11.2011. Viitattu 30.4.2011.
  33. ↑ Holopainen, Hanna: ”Tämä on maraton, ei pikaspurtti” – opiskelijan vappu on vakava asia ja kysyy kuntoa Yle uutiset. 30.4.2019. Viitattu 18.4.2026.

Aiheesta muualla

Suomen liputuspäivät
Viralliset
Vakiintuneet