| Velitrae | |
|---|---|
| Colonia Velitrae | |
| Sijainti | |
  Velitrae |
|
| Koordinaatit | |
| Valtio | Italia |
| Paikkakunta | Velletri, Rooma, Latium |
| Historia | |
| Tyyppi | kaupunki |
| Kulttuuri | antiikki |
| Valtakunta | Rooman valtakunta |
| Alue | Latium, Regio I Latium et Campania, Italia |
Velitrae (lat.; m.kreik. Οὐέλιτραι, Ūelitrai) oli antiikin aikainen kaupunki Latiumissa Italiassa. Se on kehittynyt nykyiseksi Velletrin kaupungiksi ja sijaitsi sen paikalla.
Velitraen kaupunki sijaitsi Latiumissa Albanus-vuorten (nyk. Albanovuorten) etelärinteessä olleella harjanteella, Via Appian pohjoispuolella eli vasemmalla puolella Roomasta tultaessa. Kaupungin sijaintipaikka on hyvin samanlainen kuin Lanuviumilla: se oli rakennettu ulospäin työntyvälle kallio- tai mäkikielekkeelle, joka kohoaa Albanus-vuorten korkeimmasta ryhmästä ja nousee niemekkeen lailla Pontisten soiden tasangon ylle, joka levittäytyi sen alapuolella.
Velitraen alue oli viinintuotannon keskus kuten nykyisinkin. Plinius vanhempi mainitsee sen tuottaneen erittäin hyvää viiniä, joka hävisi laadussa vain Falernuksen viinille.
Velitrae luettiin Latiumin kaupunkeihin, kuten nimi yleensä ymmärrettiin ainakin myöhempinä aikoina; mutta on epäselvää, oliko se alun perin latinalainen vai volskilainen kaupunki; todennäköisesti kyse oli jälkimmäisestä. Kaupungin asukkaasta käytettiin etnonyymiä Veliternus, kreikaksi Ūelitranos (Οὐελιτρανός).
Antiikin lähteistä kaupungin alkuperästä välittyy ristiriitainen kuva. Toisaalta Dionysios Halikarnassoslainen sisällyttää Velitraen kolmenkymmenen latinalaisliiton kaupungin luetteloonsa, joka luultavasti perustuu luotettavaan lähteeseen. Toisaalta sekä Dionysios itse että Livius esittävät Velitraen volskien kaupunkina varhaisimpina aikoina, jolloin se joutui törmäykseen Rooman kanssa. Näin Dionysios, kertoessaan Ancus Marciuksen sodista volskeja vastaan, kuvaa Velitraen kyseisen kansan kaupungiksi, jota roomalainen kuningas piiritti, mutta joka antautui ja hyväksyttiin liittolaiseksi suotuisin ehdoin.
Samoin vuonna 494 eaa., juuri silloin kun Velitraen nimi esiintyy Dionysioksen listassa yhtenä latinalaisista kaupungeista, sekä hän että Livius mainitsevat sen volskien kaupunkina, jonka roomalaiset ryöstivät kyseiseltä kansalta konsuli Publius Virginiuksen johdolla. Liviuksen mukaan sinne lähetettiin roomalainen siirtokunta samana vuonna, ja kaksi vuotta myöhemmin eli 492 eaa. sitä täydennettiin uusilla siirtolaisilla. Dionysios sitä vastoin ei mainitse ensimmäistä siirtokuntaa ja esittää, että vuonna 492 eaa. sinne lähetetty siirtokunta oli tarkoitettu täydentämään velitraelaista väestöä, joka oli vähentynyt kulkutautien vuoksi.
Joka tapauksessa vaikuttaa varmalta, että Velitrae sai roomalaisen siirtokunnan tuohon aikaan; mutta ilmeisesti se rappeutui taas, koska vuonna 404 eaa. sinne lähetettiin uusi joukko siirtolaisia. Tämäkään ei riittänyt varmistamaan sen uskollisuutta Roomalle: vähän ajan kuluttua gallien sodan jälkeen Velitraen roomalaiset siirtolaiset liittyivät volskeihin vihamielisissä toimissa ja ryhtyivät pian avoimeen kapinaan. Heidät tosin kukistettiin vuonna 381 eaa., yhdessä heitä tukeneiden praenestelaisten ja volskien kanssa, ja heidän kaupunkinsa vallattiin seuraavana vuonna; mutta heidän historiansa tästä eteenpäin on katkeamaton sarja kapinoita ja vihamielisiä hankkeita Roomaa vastaan, vuorotellen epävarman rauhan jaksojen kanssa.
Vaikuttaa selvältä, että velitraelaiset olivat todella ottaneet itsenäisen kaupungin aseman, kuten naapureina olleet volskit, ja vaikka roomalaisten sanotaan vallanneen kaupungin useammankin kerran, he eivät enää palauttaneet sitä roomalaisen siirtokunnan asemaan. Näin ollen, huolimatta kaupungin valloituksesta vuonna 380 eaa., kansalaiset tarttuivat aseisiin uudelleen vuonna 370 eaa., eivät ainoastaan tehden tuhoja Rooman liittolaisten latinalaisten alueilla, vaan jopa piirittäen Tusculumia. Heidät lyötiin nopeasti taistelussa, ja Velitrae joutui vuorostaan roomalaisen armeijan piirittämäksi. Piiritys kesti kuitenkin yli kaksi vuotta, eikä ole täysin selvää, vallattiinko kaupunki lopulta. Vuonna 358 eaa. velitraelaiset kapinoivat jälleen ja ryöstivät roomalaisia alueita, mutta heidän saamastaan rangaistuksesta ei kerrota mitään.
Vuoden 340 eaa. suuren latinalaissodan syttyessä velitraelaiset mainitaan jälleen ensimmäisten joukossa loikkaamassa, asettuen Arician ja Lanuviumin puolelle. On ilmeistä, että he olivat tuohon aikaan yhä voimakas kansa: heidän joukkonsa olivat tärkeässä roolissa kahdella peräkkäisellä sotaretkellä, mutta he kokivat yhteisen tappion latinalaisten kanssa Astura-joen rannalla vuonna 338 eaa. Sodan päätyttyä velitraelaiset valittiin kaikkein ankarimman rangaistuksen kohteeksi erityisesti sillä perusteella, että he olivat alun perin olleet roomalaisia kansalaisia. Heidän muurinsa tuhottiin, ja heidän paikalliset senaattorinsa karkotettiin Roomaan, ankaran rangaistuksen uhalla, jos he palaisivat. Heidän tilalleen tuotiin Roomasta joukko uusia siirtolaisia, joten kaupungin väkiluku säilyi entisellään. Senaattorien takavarikoitu omaisuus jaettiin siirtolaisille. Sama rangaistus määrättiin vähän myöhemmin myös Privernumille. Kaiken kaikkiaan vaikuttaa selvältä, että velitraelaisilla oli enemmän sympatioita Antiumin ja Anxurin volskeja kuin latinalaisia kohtaan.
Tästä lähtien Velitrae vajosi tavallisen municipium-kaupungin asemaan, eikä siitä kuulla juuri mitään historiassa. Sen väestö, Roomasta tulleita siirtolaisia lukuun ottamatta, sai civitas sine suffragio -oikeuden. Kaupunki mainitaan ohimennen muutaman siellä tapahtuneen ennusmerkin yhteydessä, mutta tämän poikkeuksen jälkeen sen nimeä ei enää mainita ennen tasavallan ajan loppua. Kuitenkin tiedetään, että se oli hyvinvoiva municipium, ja keisarikauden alussa se sai mainetta siitä, että se oli Octavius-suvun kotipaikka, josta keisari Augustus oli lähtöisin. Octaviukset väittivät polveutuvansa muinaisen roomalaisen samannimisen suvun jäsenistä; mutta on varmaa, että sekä Augustuksen isoisä että isoisoisä olivat vain ratsumiesluokan miehiä, jotka hoitivat paikallisia virkoja kotikaupungissaan.
Liber coloniarumin mukaan Velitrae sai uuden joukon siirtokuntalaisia Gracchusten aikaan; mutta se säilytti asemansa municipiumina aina Claudiuksen valtakaudelle saakka, jolloin sinne perustettiin colonia eli sotilassiirtokunta, ja tästä lähtien se otti käyttöönsä Colonia-nimen, joka sillä esiintyy piirtokirjoituksissa. Rooman keisarikaudella kaupunkia ei mainita historiankirjoituksissa, mutta sen nimi esiintyy maantieteilijöillä, ja piirtokirjoitukset todistavat, että se säilyi kukoistavana kaupunkina lähes valtakunnan loppuun saakka. Näyttää siltä, että se kärsi myöhemmin ankarasti barbaarien hävityksestä, mutta se säilyi kuitenkin asuttuna läpi keskiajan; ja nykyajan Velletrin kaupunki sijaitsee yhä muinaisen kaupungin paikalla.
Nykyisessä Velletrissä ei ole näkyviä antiikin aikaisia jäännöksiä. Piirtokirjoituksissa tai antiikin ajan lähteissä mainitaan basilika, amfiteatteri ja teatteri. Erään piirtokirjoituksen perusteella amfiteatteria korjattiin vielä Valentinianuksen valtakaudella, mutta siitä ei ole nyt näkyvissä mitään jälkiä.
Kaupungissa tiedetään olleen myös ainakin Apollolle, Herculeelle ja Marsille sekä sabiinilaiselle jumalalle Sancukselle omistetut temppelit. Erään temppelin jäänteet on löydetty nykyisen Santi Stimmate -kirkon alueelta vuonna 1784, ja alueen järjestelmälliset kaivaukset suoritettiin vuonna 1910. Temppeli oli koristeltu värillisillä ja rikkaasti kuvioiduilla arkaaisen ajan terrakottatöillä.
Velitraesta ja sen läheisyydestä on löydetty runsaasti muinaisesineistöä. Pääasiassa marmorit näyttävät kuuluneen rikkaiden roomalaisten huviloihin, mutta yhtään huvilaa, joka voitaisiin varmuudella yhdistää Octaviusten sukuun, ei tunneta. Seudulta löydetyt hautaukset vaihtelevat varhaisen rautakauden nekropoliista varhaiskristilliseen hautaukseen. Vuonna 1956 löydettiin runsaasti koristeltu niin kutsuttu Velletrin sarkofagi, joka on noin vuodelta 200 jaa. Sarkofagi sekä muita Velitraesta tehtyjä löytöjä on Velletrin arkeologisessa museossa. Löytöjä on myös Napolin arkeologisessa museossa.