Vera Inber

Vera Inber vuonna 1910.

Vera Mihailovna Inber (ven. Ве́ра Миха́йловна И́нбер, 10. heinäkuuta (J: 28. kesäkuuta) 1890 Odessa – 11. marraskuuta 1972 Leningrad) oli venäläinen neuvostokirjailija ja runoilija.

Vera Inber syntyi kirjankustantajan perheeseen. Hän opiskeli Odessan naisten korkeakoulussa ja asui jonkin aikaa Pariisissa, jossa hän julkaisi ensimmäisen runokokoelmansa Petšalnoje vino (”Surullista viiniä”, 1914). Venäjän kansalaissodan aikana Inber oli Odessassa, josta hän vuonna 1922 muutti Moskovaan. Hän liittyi konstruktivisteina tunnettuun kirjailijaryhmään ja työskenteli journalistina. Toisen maailmansodan aikana Inber asui piiritetyssä Leningradissa. Vuonna 1943 hän liittyi NKP:n jäseneksi.

Inberin runous on taiteellisesti vähäarvoista. Hänet tunnetaan parhaiten Leningradin piirityksestä kertovasta runoelmasta Pulkovski meridian (”Pulkovon meridiaani”, 1943) ja esseekokoelmasta ”Melkein kolme vuotta: Leningradin päiväkirja” (Potšti tri goda. Leningradski dnevnik, 1946), jotka saivat Stalin-palkinnon vuonna 1946. Omaelämäkerrallinen romaani ”Paikka auringossa” (Mesto pod solntsem, 1928) kuvaa 1920-luvun sivistyneistöä.

Suomennettuja teoksia

Lähteet

  1. 1 2 Kasack, Wolfgang: Entsiklopeditšeski slovar russkoi literatury s 1917 goda, s. 325. London: Overseas Publications Interchange, 1988. ISBN 0-903868-73-3 Teoksen verkkoversio.
  2. ↑ Bolšaja sovetskaja entsiklopedija, tom 10, s. 172. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1972.
  3. ↑ Kratkaja literaturnaja entsiklopedija feb-web.ru. Viitattu 6.1.2012. (venäjäksi)
  4. 1 2 3 4 Lähde runoille: Linkki maailman runouteen Lahden kaupunginkirjasto. 19.3.2021. Arkistoitu 10.5.2021. Viitattu 9.5.2021.