| Video 8 | |
|---|---|
Video 8 kasetti |
|
| Tyyppi | magneettinauha |
| Enkoodaus | NTSC, PAL, Secam |
| Kapasiteetti | 120 min (PAL-SP) 180 min (PAL-LP) 120 min (NTSC-SP) |
| Lukumekanismi | helical scan |
| Kirjoitusmekanismi | helical scan |
| Standardi | lomitettu kuva |
| Kehittäjä | Sony |
| Käyttötarkoitus | audiovisuaalisen materiaalin toisto ja tallennus |



Video 8 on Sonyn kehittämä kamerakäyttöön tarkoitettu videonauhurijärjestelmä. Se käyttää analogista, kasettiin pakattua magneettinauhaa, jonka leveys on kahdeksan millimetriä. Video 8 tuotiin markkinoille vuonna 1985 ja se poistui markkinoilta 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä.
Video 8 -järjestelmässä kamera ja videonauhuri on sijoitettu samaan yksikköön eli kameranauhuriin. 1970-luvulla kehitetyissä kotikäyttöön suunnatuissa järjestelmissä, kuten CVC, kamera ja nauhuri olivat erillisiä yksiköitä. Myös pöytämallisiin videonauhureihin oli mahdollista liittää erillinen videokamera.
Video 8:n erottelukyky on 240 vaakajuovaa, eli sama kuin VHS-järjestelmän. Sen äänenlaatu on parempi kuin standardi-VHS:n tai Betamaxin. Video 8 käyttää samantyyppistä pyörivää kuvarumpua eli helical scan -tekniikkaa kuin VHS ja Betamax. Se mahdollistaa kohtalaisen audiovisuaalisen laadun alhaisella nauhannopeudella, joka taasen mahdollistaa kompaktin kasetin.
PAL-televisiojärjestelmään tarkoitettujen Video 8 -nauhojen enimmäiskapasiteetti on standardinopeudella (SP) 120 minuuttia. Longplay (LP) -nopeudella kapasiteetti on puolitoistakertainen, mutta kuvan- ja äänenlaatu heikkenee matalamman nauhannopeuden takia. Video 8 -nauhoja on valmistettu myös 30-, 60- ja 90-minuuttisina. 60-minuuttisen nauhan pituus on 75 metriä. Nauhan sekuntinopeus standardinopeudella on noin 2 senttimetriä.
Video 8 suunniteltiin ensisijaisesti kotikäyttöön. Sen kilpailija oli VHS-C-järjestelmä, jonka kasetin voi adapterin avulla toistaa pöytämallin VHS-nauhurissa. VHS-C-järjestelmän enimmäistallennusaika normaalinopeudella on 60 minuuttia eli puolet Video 8:n maksimista. VHS-C-kasetti on kooltaan hieman Video 8 -kasettia suurempi.
Video 8 -järjestelmään valmistettiin myös pöytänauhureita, mutta ne olivat harvinaisia. Järjestelmään oli saatavana jonkin verran elokuvia, jotka nekin jäivät kuriositeeteiksi.
Ennen Video 8 -järjestelmää - vuonna 1983 - Sony esitteli Betamovie-kameranauhurin. Se käyttää normaalia Betamax-kasettia. Se oli kuluttajamarkkinoiden ensimmäinen kameranauhuri ja teknisesti alkeellinen. Sony korvasi sen varsin pian Video 8 -järjestelmällä. Betamovie poistui markkinoilta Betamaxin myötä.
Video 8 -järjestelmästä kehitettiin paranneltu versio Hi8, joka esiteltiin 1989. Vuonna 1999 markkinoille tuotiin Digital8, jonka kilpailija oli MiniDV-järjestelmä. Hi8:n erottelukyky on 400 vaakajuovaa ja Digital8:n erottelukyky on 520 vaakajuovaa. Nauhoihin perustuvat videojärjestelmät poistuivat markkinoilta 2010-luvulle tultaessa, jolloin alettiin tallentaa yksinomaan muistikorteille.