Vilhonkatu

Vilhonkatu Rautatientorin suuntaan.

Vilhonkatu (ruots. Vilhelmsgatan) on itä–länsisuuntainen katu Kaisaniemeksi kutsutulla alueella Kluuvin kaupunginosassa Helsingin keskustassa. Hieman alle 300 metriä pitkä katu johtaa Kaisaniemenkadulta päärautatieasemalle. Sen läntisin osa kulkee Rautatientorin pohjoisreunaa pitkin. Kadun varrella sijaitsevat muun muassa Suomen Kansallisteatteri ja SOK:n entinen pääkonttori.

Historia

Vilhonkatu kuvattuna Fabianinkadulta vuonna 1908. Kaisaniemenkatua ei vielä ollut rakennettu, ja Vilhonkatu oli Fabianinkadun poikkikatu.

1800-luvulla kadusta käytettiin nimitystä Vilhonkatu (Wilhelms Gatan), kunnes vuonna 1909 se muutettiin muotoon Vilhelminkatu. Nimitys Vilhonkatu palautettiin kuitenkin vuonna 1928. Nimensä katu on todennäköisesti saanut senaattori Otto Wilhelm Klinckowströmin mukaan. Klinckowström valvoi Kaisaniemen puiston järjestelyä 1830-luvulla.

Vilhonkatu oli alun perin molemmista päistään nykyistä pidempi. Vuonna 1836 vahvistetun asemakaavan mukaan se ulottui Fabianinkadulta silloiselle Henrikinkadulle, nykyiselle Mannerheimintielle saakka. Nykyisen rautatieaseman alueella katu teki mutkan siten, että sen länsiosa oli kohtisuorassa Mannerheimintiehen nähden. Kun rautatie ja asema vuonna 1862 rakennettiin, katulinja katkesi ja Vilhonkadun länsiosa jäi erilliseksi kaduksi, joka ennen pitkää sai nimen Gasverksgatan,, myöhemmin suomeksi Kaasutehtaankatu. Nimi johtui sen varrella, suunnilleen nykyisen Postitalon kohdalla sijainneesta kaasutehtaasta. Kaasutehtaankatu kuitenkin poistettiin asemakaavasta vuonna 1938, jolloin suunnilleen samalle kohdalle, mutta toisen suuntaiseksi kaavoitettiin nykyinen Postikatu.

Itäpäässään Vilhonkatu ulottui alkujaan Fabianinkadulle saakka, kunnes kortteleiden läpi 1910-luvun lopulla rakennettiin nykyinen Kaisaniemenkatu. Uusi katuosuus Vilhon- ja Vuorikadun risteyksestä Unioninkadulle oli kuitenkin aluksi nimeltään osa Vilhonkatua, kunnes se vuonna 1923 muutettiin osaksi Kaisaniemenkatua.

Liikenne

Vuoden 1900 kartassa Vilhonkatu ulottuu vielä Fabianinkadulle saakka. Raitiotie kulki vinottain Rautatientorin poikki, kunnes se vuonna 1910 linjattiin kulkemaan torin länsi- ja pohjoisreunaa pitkin.
Vuoden 1924 kartassa näkyy hiljattain valmistunut Kaisaniemenkatu. Aikaisemman Vilhonkadun itäisin osa on poistettu.

Tieluokaltaan Vilhonkatu on paikallinen kokoojakatu. Sen kautta kulkee kaikki Kaisaniemenkadulta länteen suuntaava henkilöauto- ja linja-autoliikenne yksisuuntaisesti. Vastaavasti idän suuntaan tieliikenne kulkee yksisuuntaisesti Kaisaniemenkadun kautta.

Alun perin kaikki Vilhonkadun liikenne, mukaan lukien raitio- ja linja-autoliikenne, oli kaksisuuntaista ja kävi ahtaaksi kaupungin alati kasvaneelle liikenteelle. Kaisaniemenkadun rakentaminen Kameelin korttelin läpi sujuvoitti aluksi liikennettä, mutta Vilhonkadun, Kaisaniemenkadun ja Vuorikadun risteyksestä kasvoi silti liikenteen pullonkaula. Siksi sekä Vilhonkatu että Kaisaniemenkatu päätettiin muuttaa yksisuuntaisiksi vuonna 1950. Vaikka hyväksytty liikennesuunnitelma koski kaikkia liikennemuotoja, muutos tehtiin siitä huolimatta aluksi vain raitioliikenteelle: Vilhonkadun kaksiraiteinen raitiotie purettiin syksyllä 1950 ja korvattiin yhdellä uudella raiteella, joka asennettiin kadun keskelle. Moottoriliikenteen osalta yksisuuntainen liikenne otettiin käyttöön molemmilla kaduilla vasta vuonna 1969.

Vilhonkadulla on edelleen yksiraiteinen Mikonkadulle johtava raitiotie, joka ei kuitenkaan ole säännöllisessä käytössä. Sitä käytetään tilausajoissa, kuten Spårakoffin liikennöinnissä. Vilhonkadun ja Mikonkadun raitiotietä on kutsuttu myös nimillä Fennian lenkki ja Fennian silmukka katujen kulmauksessa sijaitsevan Fennia-korttelin mukaan. Silmukkaa on mahdollista käyttää päätepysäkkinä myös vakituisemmassa raitioliikenteessä. Silmukka korttelin ympäri suunniteltiinkin vuonna 1950 niin päätepysäkiksi kuin poikkeustilanteita varten. Se varattiin päätepysäkiksi Kulosaaren sillan kautta Herttoniemeen kaavaillulle raitiolinjalle, jota ei kuitenkaan koskaan toteutettu, ja jonka sijasta rakennettiin Helsingin metro. Säännöllisesti silmukkaa käytettiin raitioliikenteessä vain lyhyen aikaa 1970-luvun alussa linjalla 6, kun osa Koskelan varikolta lähteneistä vaunuista käännettiin Vilhonkadun kautta takaisin kohti Arabiaa.

Kaivokadun muutostyöt 2030-luvulla saattavat poistaa linja-autoliikenteen Kaivokadulta ja palauttaa Vilhonkadun kaksisuuntaiseksi. Ajoneuvojen arvioitu määrä kaksisuuntaisella Vilhonkadulla on noin 5 000.

Kuvia

Lähteet

Viitteet

  1. 1 2 Kadut, polut ja aukiot Helsingin karttapalvelu. Viitattu 21.2.2026.
  2. ↑ Helsingin kadunnimet, s. 40–41. (Helsingin asemakaava 1800-luvun alkupuolella, kaupungininsinööri C. W. Gyldénin kartta vuodelta 1838) Helsingin kaupungin nimistötoimikunta, 1970. ISBN 951-771-220-0 Teoksen verkkoversio.
  3. 1 2 3 4 ”Kaasutehtaankatu, Vilhonkatu”, Helsingin kadunnimet, s. 105, 147. Helsingin kaupungin nimistötoimikunta, 1970. ISBN 951-771-220-0 Teoksen verkkoversio.
  4. ↑ Asemakaavan muutos koskeva Keskusasema-aluetta sekä kortteleita no 39b, 96, 99 ja 103 Helsingin kaupungin II kaupunginosassa kartta.hel.fi. Viitattu 23.2.2026.
  5. 1 2 3 4 Sundgren, Eva: Kluuvi – hetteiköstä liikekeskustaksi 11.4.2024. Helsingin kaupunki. Viitattu 21.2.2026.
  6. ↑ Paikalliset kokoojakadut Helsingin karttapalvelu. Viitattu 21.2.2026.
  7. 1 2 3 Pertilä, Jaakko: Helsingin raitiotiet II, 1950-1998, s. 19–20. Helsinki: Kustantaja Laaksonen, 2025. ISBN 978-952-7260-45-6
  8. ↑ Kaivokadun asemakaavaehdotuksen liikenneselvitys, s. 10
  9. ↑ Linjasto 2040 (PDF) (Liite 2) Helsingin seudun liikenne. Viitattu 14.9.2026.
  10. ↑ Kaivokadun asemakaavaehdotuksen liikenneselvitys, s. 16, 20
  11. ↑ Kaivokadun asemakaavaehdotuksen liikenneselvitys, s. 31

Aiheesta muualla