Vimpa

Vimpa
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen

Elinvoimainen
Suomessa:

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Yläluokka: Luukalat Osteichthyes
Luokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Lahko: Karppikalat Cypriniformes
Alalahko: Särkikalat Cyprinoidei
Heimo: Särjet Leuciscidae
Alaheimo: Särjet Leuciscinae
Suku: Vimba
Laji: vimba
Kaksiosainen nimi

Vimba vimba
(Linnaeus, 1758)
Katso myös

  Vimpa Wikispeciesissä
  Vimpa Commonsissa

Vimpa (Vimba vimba) on särkien heimoon kuuluva vaelluskala, joka Suomessa elää murtovedessä ja nousee jokiin kutemaan toukokuun alkupuolella.

Ulkonäkö ja koko

Vimpa kasvaa korkeintaan 40 senttimetrin pituiseksi ja kilon painoiseksi. Kutuasussa koiraan selkäpuoli on tumman siniharmaa ja vatsa kellertävä. Vimman erottaa lahnasta sen turpeasta nokkamaisesta yläleuasta. Muita vimpaa jonkin verran muistuttavia suomalaisia kalalajeja ovat seipi, siika, sorva, särki, säyne, toutain ja turpa.

Levinneisyys ja elinympäristö

Vimpa on eurooppalainen kala, jonka levinneisyys rajoittuu maanosan itäosaan. Esiintymisalue ulottuu Elbestä ja Tonavasta Kaspianmereen lännestä laskeviin jokiin. Itämeren, Kaspianmeren ja Mustanmeren vimpakannat ovat toisistaan erillään, ja Kaspianmeren vimpa luetaankin omaksi alalajikseen. Suomessa vimpa nousee satunnaisesti Perämereenkin laskeviin jokiin, mutta sen vakiintunut levinneisyys ulottuu Isojokeen saakka. Jokien patoaminen rajoittaa sen nousua useisiin jokiin.

Vimpa on aiemmin ollut Suomessa silmälläpidettävä laji, mutta runsastumisen myötä sen luokitus on muutettu vuonna 2010. Kanta romahti 1900-luvun jälkipuolella vesien saastumisen ja jokien patoamisen takia. Esimerkiksi Vantaanjoessa sen elpymiseen ovat vaikuttaneet joen puhdistuminen ja Vanhankaupunginkoskeen tehdyt muutokset. Siellä kutevia vimpoja on useita tuhansia.

Vimman on kerrottu olevan erityisen hanakka karkaamaan liistekatiskasta, kun se on kyennyt päällään ”purastamaan” aukkoja pyydyksen seinään.

Lisääntyminen

Vimpat nousevat jokiin kutemaan toukokuussa. Kutunousun matka voi olla pisimmillään 500–800 km. Kuteminen tapahtuu virtaavassa vedessä, kivikkoisille pohjille. Kaloilla on kutuaikana kutukyhmyjä, etenkin koirailla, päässä ja etuselässä. Naaraat munivat mätimunansa pienissä erissä. Erien munimisen välillä voi kestää kaksi viikkoa. Mätimunat ovat halkaisijaltaan 1,6–1,7 mm.

Ravinto

Vimpa syö ravinnokseen enimmäkseen pohjaeläimiä. Yleisintä ravintoa ovat kotilot, joiden lisäksi vimpa syö usein myös hyönteisten toukkia ja matoja.

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ Freyhof, J. & Kottelat, M.: Vimba vimba IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 21.8.2013. (englanniksi)
  2. ↑ Risto Väinölä: Vimpa – Vimba vimba Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
  3. ↑ Suomen uhanalaiset kalat rktl.fi. Arkistoitu 21.4.2013. Viitattu 12.12.2011., viitattu 12.12.2011
  4. ↑ Vantaanjoen vimpakanta elpymässä, Helsingin Sanomat 12.12.2011 sivu C 9
  5. ↑ U. T. Sirelius: ”Katiska”, Suomalaisten kalastus, s. 302. (Näköispainos 2009) Helsinki: SKS, 1907. ISSN 0355-1768
  6. ↑ Lauri Koli: Suomen kalat, s. 182-185. WSOY, 1990. ISBN 951-0-16337-6

Aiheesta muualla