Viola Profonda on 2000-luvulla kehitetty tenorirekisterissä soiva, nelikielinen jousisoitin. Se on kooltaan suurempi kuin alttoviulu, ja sitä soitetaan kuten viulua tai alttoviulua.
Sointivärinsä sekä tenorirekisterinsä ansiosta viola profonda voi uudistaa perinteisen jousikvartetin. Samalla se täydentää jokaisen soitinryhmän jaon neljään itsenäiseen äänialaan (sopraano, altto, tenori, basso). Tämä periaate on jo tuttu niin kuoromusiikissa kuten myös puupuhallin- ja vaskiyhtyeissä.
Viola Profonda soi oktaavia tai suurta noonia alempaa kuin viulu. Kielet voidaan virittää joko
G-d-a-e tai F-c-g-d. Instrumentille kirjoitetaan joko g-avaimelle (soi oktaavia kirjoitettua alempaa) tai c-avaimelle (soi kvarttia nuottikuvaa alempaa, transponoituu tällöin kuin g-vireiset soittimet).
Soitin esiteltiin yleisölle ensi kerran Leipzigin Tuomas-kirkossa, Saksassa 2. marraskuuta 2008 sekä seuraavan kerran Berliinin filharmoniassa 14. tammikuuta 2010.
Sävellyksiä
2011
“Adarel” Viola Profonda, String Orchestra ja rummuille– Gerardo Yañez
“Los diálogos de Tunupa” Viola profondalle ja jousiorkesterille - Alberto Villalpando
Sonaatti Viola Profondalle ja kitaralle - Nikos Leima
2010
Viola Profonda, Piano & Bandoneón - Judith Brandenburg
"Toccata Camila" Viola Profondalle ja pianolle - Miguel Bareilles
