
Virtaama eli tilavuusvirta on virtauskanavan (putken, uoman, vesistöalueen tms.) poikkileikkauksen läpi kulkevan nestemäärän tilavuus aikayksikössä. SI-järjestelmässä virtaaman yksikkö on kuutiometriä sekunnissa eli m3/s.
Virtaaman mittaamiseen luonnonvesissä on olemassa useita menetelmiä, joista useimmat pohjautuvat poikkileikkauksen virtausnopeuden ja pinta-alan määrittämiseen. Tällaisia mittausmenetelmiä ovat mm. siivikko, akustiset doppler-ilmiöön perustuvat mittausmenetelmät ja pintavirtaukseen perustuvat menetelmät. Merkkiaineisiin perustuvissa mittausmenetelmissä virtaama saadaan mittaamalla merkkiainepitoisuuden laimeneminen virtauksessa.
Jatkuvan virtaamatilaston tuottamiseen käytetään usein purkautumiskäyrää. Purkautumiskäyrällä määritellään virtaaman riippuvuus vedenkorkeudesta hetkellisten virtaamamittauksien pohjalta. Pienemmissä joissa tai puroissa voidaan käyttää myös mittapatoja. Mittapadossa on aukko, jonka muoto vaihtelee. Purkautumiskäyrillä ja mittapadoilla virtaama saadaan mittaamalla vedenkorkeus. Vedenkorkeus mitataan usein automaattisesti paineantureilla tai manuaalisesti mitta-asteikolta. Aikaisemmin vedenkorkeuden mittaamisen on käytetty mekaanisia piirtureita nk. limnigrafeja.
Virtaaman vaihteluista saadaan hieman tarkempi kuva, kun esimerkiksi päivittäisten virtaamien arvoista tehdään vuosittain tilastollinen vertailu. Näin voidaan eri uomien virtaamia vertailla keskenään. Yleensä poimitaan kaksi reuna-arvoa kustakin vuodesta:
Uomasta vuoden aikana mitatut virtaamat jäävät näiden arvojen väliin.
Kaikkien aikojen yli- ja alivirtaamien äärivirtaamia voidaan merkitä :
Kaikkien aikojen yli- ja alivirtaamien vähiten äärimmäisiä virtaamia voidaan merkitä :
Keskivirtaamia ilmoitetaan kolme, ja niiden laskemista varten kerätään tietoa tarkasteluajanjakson eli esimerkiksi kalenterivuoden ajan. Ne ovat :
Jokien ja järvien vuosittaiset virtaamavaihtelut johtuvat usein maaston rakenteesta, järvien määrästä (vertaa järvisyys), lumen keskimääräisestä vuosittaisesta paksuudesta ja monesta muusta seikasta. Esimerkiksi Kemijoen keskiylivirtaama on kuusinkertainen keskivirtaamaan nähden. Sen sijaan Vuoksen vesistön keskiylivirtaama on vain 1,3–kertainen keskivirtaamaan nähden. Nämä erot näkyvät vastaavasti suuntaa antavina myös keskialivirtaamissa.
Merivirroille käytetään myös yksikköä sverdrup (= 106 m3/s), joka ei kuulu SI-järjestelmään.
Vesivoimalan virtaama voidaan määrittää useilla tavoilla. Yleensä se lasketaan vesivoimala hyötysuhteen tai uoman purkautumiskäyrän avulla. Purkautumiskäyrä puolestaan voidaan laatia siivikkomittauksien perusteella. Siivikko on samantapainen laite kuin lasten puroleikeissä käyttämät potkurit. Sen pyörimisnopeus riippuu virtauksen nopeudesta.
Mittaustapoja: