Voinosalo

Voinosalo
Войносолово, Voinosolovo
Voinosalo ja lähiseudun kylät vuoden 1860 kartalla.
Voinosalo ja lähiseudun kylät vuoden 1860 kartalla.

Voinosalo

Koordinaatit: 59°33′44″N, 28°45′27″E
Valtio Venäjä
Alue Leningradin alue
Piiri Jaaman piiri
Kunta Kattila
Hallinto
 – Asutustyyppi kylä
Väkiluku (2010) 25

Voinosalo (ven. Войносо́лово, Voinosolovo) on kylä Leningradin alueen Jaaman piirin Kattilan kunnassa Venäjällä. Se sijaitsee Länsi-Inkerin ylängöllä Tolbovkajoen yläjuoksulla kolme kilometriä Kattilan taajamasta etelään. Kylässä on 25 asukasta (vuonna 2010).

Voinosalon luota on löydetty keskiaikainen asuinpaikka, hautakumpuja ja kiviristejä. Hautojen esineistö viittaa slaavilaiseen asutukseen. Toldogan vatjalaispogostaan kuulunut kylä mainitaan ensimmäisen kerran Novgorodin Vatjan viidenneksen verokirjassa vuonna 1499/1500. Tuolloin se oli yksi alueen raudantuotannon keskuksista.

Peter von Köppenin mukaan Voinosalon asukkaat olivat venäläisiä, jotka kuuluivat Kattilan ortodoksiseen seurakuntaan. Kylän talonpojat olivat 1860-luvulle saakka tilanomistajan maaorjia. Sen jälkeen he kuuluivat kyläkuntana Kattilan volostiin. Vuonna 1899 kylässä oli 82 taloutta ja 410 asukasta, joista viisi oli ”sekoittuneita” ja loput venäläisiä. Neuvostoaikana Voinosalo kuului Suuren-Rutjan ja vuodesta 1954 lähtien Kattilan kyläneuvostoon.

Lähteet

  1. ↑ Venäjän federaation paikannimiä, s. 278. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2 Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. ↑ Itogi Vserossijskoi perepisi naselenija 2010 goda: Leningradskaja oblast (taulukko Tšislennost LO) petrostat.gks.ru. Arkistoitu 15.6.2018. Viitattu 22.1.2016.
  3. ↑ Lapšin, V. A.: Arheologitšeskaja karta Leningradskoi oblasti. Tšast I: zapadnyje raiony, s. 102. Leningrad: LVVISU, 1990.
  4. ↑ Konkova, O. I.: Vod: otšerki istorii i kultury, s. 26. Sankt-Peterburg: MAE RAN, 2009. ISBN 978-5-88431-167-1 Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  5. 1 2 3 Sprosi u krajeveda (kysymys 522) reglib.ru. Arkistoitu 29.7.2013. Viitattu 22.1.2016.
  6. ↑ v. Köppen, Peter: Erklärender Text zu der Ethnographischen Karte des St. Petersburger Gouvernements, s. 101. St.-Petersburg. Määritä julkaisija! Teoksen verkkoversio.
  7. ↑ Kertomus Valkovitsan seurakunnasta countrysite.spb.ru. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 22.1.2016. (venäjäksi)
  8. ↑ Materialy k otsenke zemel v S.-Peterburgskoi gubernii. Tom I: Jamburgski ujezd, vypusk II, s. 210–215. Sankt-Peterburg: Otsenotšno-statistitšeskoje bjuro S.-Peterburgskogo gubernskogo zemstva, 1904. Teoksen verkkoversio.