Frenckell

Tämä artikkeli kertoo suvusta. Entisestä yrityksestä kerrotaan artikkelissa Frenckellin kirjapaino.

Frenckell on suomalainen suku, joka on vaikuttanut pääasiassa kirjapainoalalla. Se tunnetaan varsinkin sittemmin konkurssiin menneestä Frenckellin kirjapainosta, joka oli suvun johdossa yhdeksän sukupolven ajan. Suvun päähaara aateloitiin vuonna 1868 nimellä von Frenckell.

Suvun on oletettu olleen lähtöisin Saksin Erfurtista, jonka lähellä Thöreyssä tiedetään 1600-luvulla asuneen samannimisiä talonpoikia. Suvun suomalainen kantaisä Johan Christopher Frenckell tuli 1744 Suomeen ja ryhtyi kirjapainoalalle. Hänestä tuli osaomistaja Jakob Merckellin omistamassa Turun akatemian kirjapainossa, jonka hänen poikansa Johan Christopher Frenckell osti myöhemmin kokonaan itselleen ja laajensi liiketoimintaa kirjakaupalla ja paperitehtaalla. Liikeyritys siirtyi aina isältä pojalle usean sukupolven ajan. Siihen kuului myös Frenckellin paperitehdas Tampereella. Johan Cristopher Frenckell (nuorempi) osti myös Kaarinasta Yli-Lemun kartanon, joka siirtyi hänen nuoremmalle pojalleen Pehr Evert Frenckellille ja edelleen tämän jälkeläisistä muodostuneelle turkulaiselle sukuhaaralle.

Valtiopäivämiehenäkin toiminut kauppaneuvos Frans Frenckell aateloitiin vuonna 1868 ansioistaan nimellä von Frenckell. Suvun latinankieliseksi tunnuslauseeksi tuli Ad rem (suom. ”asiaan”).

Suvun jäseniä

Johan Christopher Frenckell (1719–1779), ensimmäinen kirjapainoalalla toiminut Frenckell
Johan Christopher Frenckell (1757–1818), Frenckellin kirjapainon toiminnan laajentaja, edellisen poika
Johan Christopher Frenckell (1789–1844), toiminnan edelleen laajentaja, edellisen poika
Johan Frenckell (1819–1856), kirjapainon johtaja, Johan Christopher Frenckellin (nuorimman) poika
Otto Reinhold Frenckell (1823–1880), pankinjohtaja, valtiokonttorin ensimmäinen johtaja, Johan Christopher Frenckellin (nuorimman) poika
Arthur Frenckell (1861–1933), Hufvudstadsbladetin päätoimittaja, Reinhold Frenckellin poika

von Frenckell

Frans Wilhelm von Frenckell (1821–1878) kauppaneuvos, porvarissäädyn puheenjohtaja valtiopäivillä, aateloitiin 1868, Johan Christopher Frenckellin (nuorimman) poika
Waldemar von Frenckell (1853–1936), Frenckellin johtaja, todellinen valtioneuvos, suurlahjoittaja, Frans von Frenckellin poika
Carl Theodor von Frenckell (1855–1902), Frenckellin johtaja, Frans von Frenckellin poika
Karl Frans Robert von Frenckell (1880–1952), pankkiiri Saksassa, Carl Theodor von Frenckellin poika
Greta von Frenckell-Thesleff (1881–1967), kirjailija, Carl Theodor von Frenckellin tytär
Rafael von Frenckell (1883–1978), vuorineuvos, Rosenlewin toimitusjohtaja, Carl Theodor von Frenckellin poika
Erik von Frenckell (1887–1977), RKP:n kansanedustaja, Helsingin apulaiskaupunginjohtaja, Suomen olympiakomitean puheenjohtaja, Carl Theodor von Frenckellin poika
Christoffer von Frenckell (1912–1998), pankinjohtaja, Rafael von Frenckellin poika
Vivica Bandler (o.s. von Frenckell, 1917–2004), teatteriohjaaja ja Lilla Teaternin johtaja, Erik von Frenckellin tytär
Ralf von Frenckell (1922–1991), liikemies, Rafael von Frenckellin poika
Mikael von Frenckell (s. 1947), kauppaneuvos, yritysjohtaja, Christoffer von Frenckellin poika
Berndt von Frenckell (s. 1955), Frenckellin kirjapainon viimeinen toimitusjohtaja, Ralf von Frenckellin poika

Erik von Frenckellin puoliso Ester-Margaret von Frenckell (o.s. Lindberg, 1890–1974) oli tunnettu teatterihistorioitsija.

Arvo ”Poika” Tuominen väitti muistelmateoksessaan Kremlin kellot, että neuvostoliittolainen vankileirijohtaja Naftali Frenkel olisi myös kuulunut samaan Frenckell-sukuun. Tieto on ilmeisesti perätön. ^lähde?

Lähteet

1 2 3 Veli-Matti Autio: Frenckell (1700-) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 30.11.2001 (päivitetty 16.1.2009). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
↑ von Frenckell. Suvut ja vaakunat, Suomen Ritarihuone.
↑ Arvo Tuominen: Kremlin kellot, muistelmia vuosilta 1933-1939, s. 40. Tammi, Helsinki 1956.

[KB-1] 1 2 3 Veli-Matti Autio: Frenckell (1700-) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 30.11.2001 (päivitetty 16.1.2009). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

[A243-2] von Frenckell. Suvut ja vaakunat, Suomen Ritarihuone.

[3] Arvo Tuominen: Kremlin kellot, muistelmia vuosilta 1933-1939, s. 40. Tammi, Helsinki 1956.