WPA3

WPA3 (Wi-Fi Protected Access 3) on Wi-Fi Alliancen kehittämä langattomien lähiverkkojen (WLAN) tietoturvaa koskeva sertifiointiohjelma ja joukko suojausvaatimuksia. Se julkaistiin kesäkuussa 2018 WPA2:n seuraajaksi. WPA3:n tavoitteena on parantaa erityisesti langattomien verkkojen tunnistautumista, salausavainten muodostamista ja suojausta salasanan arvaamiseen perustuvia hyökkäyksiä vastaan.

WPA3 perustuu IEEE 802.11 -standardiperheen tietoturvamenetelmiin. Sen keskeisiin vaatimuksiin kuuluvat suojattujen hallintakehysten (Protected Management Frames, PMF) käyttö ja vanhentuneiden salausmenetelmien, kuten TKIP:n, käytön estäminen WPA3-yhteyksissä. WPA3 sisältää kaksi pääasiallista toimintatapaa: WPA3-Personal ja WPA3-Enterprise.

Historia

Wi-Fi Alliance ilmoitti WPA3:n kehittämisestä tammikuussa 2018. Virallinen WPA3-sertifiointiohjelma käynnistyi saman vuoden kesäkuussa. Sitä edeltänyt WPA2 oli ollut käytössä vuodesta 2004, mutta sen tunnistautumismenetelmistä ja toteutuksista oli vuosien aikana löytynyt tietoturvaheikkouksia.

WPA3-tuki tuli pakolliseksi uusille Wi-Fi CERTIFIED -sertifioitaville laitteille 1. heinäkuuta 2020 alkaen. Vaatimus ei tarkoittanut, että aiemmin sertifioidut WPA2-laitteet olisivat lakanneet toimimasta tai että ne olisi pitänyt päivittää WPA3-yhteensopiviksi.

Toimintatavat

WPA3-Personal

WPA3-Personal on tarkoitettu erityisesti koti- ja pienyritysverkkoihin, joissa käyttäjät liittyvät langattomaan verkkoon yhteisellä salasanalla. Sen keskeinen uudistus on Simultaneous Authentication of Equals (SAE) -avaimenvaihtomenetelmä, joka korvaa WPA2-Personalin käyttämän esijaettuun avaimeen (Pre-Shared Key, PSK) perustuvan tunnistautumisen.

SAE perustuu Dragonfly-nimiseen avaimenvaihtomenetelmään. Se vaikeuttaa salasanan selvittämistä pelkästään tallennetun tunnistautumisliikenteen perusteella. WPA2-Personalissa hyökkääjä saattoi yrittää arvata salasanaa analysoimalla tallennettua avaimenvaihtoa ilman uusia yhteydenottoja verkkoon. SAE:n tarkoituksena on estää tällainen offline-sanakirjahyökkäys.

SAE tarjoaa myös eteenpäinsalaisuuden (forward secrecy). Sen ansiosta verkon salasanan myöhempi paljastuminen ei yksin mahdollista aiemmin tallennetun WPA3-Personal-liikenteen purkamista. WPA3-Personalin vähimmäissalausmenetelmänä käytetään AES-pohjaista CCMP-128:aa.

WPA3-Enterprise

WPA3-Enterprise on suunnattu organisaatioiden langattomiin verkkoihin. Se perustuu IEEE 802.1X -tunnistautumiseen, jossa käyttäjät tai laitteet voidaan tunnistaa yksilöllisesti erillisen tunnistautumispalvelimen avulla. Tunnistautumisessa voidaan hyödyntää esimerkiksi RADIUS-palvelinta ja EAP-menetelmiä.

WPA3-Enterpriseen kuuluu myös erillinen 192-bittisen salausvahvuuden suojaustila (192-bit security mode), joka on tarkoitettu korkeaa tietoturvaa edellyttäville verkoille. Siinä käytetään määriteltyä yhdistelmää vahvoja salaus- ja tunnistautumismenetelmiä, kuten AES-256-pohjaista GCMP-256-salausta ja SHA-384-tiivistefunktiota. Nimitys 192-bittinen viittaa suojaustilan tavoiteltuun kokonaisvahvuuteen, ei AES-salausavaimen pituuteen.

Kaikki WPA3-Enterprise-yhteydet eivät käytä 192-bittistä suojaustilaa, vaan tavallisissa toteutuksissa voidaan käyttää myös CCMP-128-salausta.

Tietoturvaominaisuudet

WPA3 edellyttää suojattujen hallintakehysten (PMF) käyttöä. Menetelmä perustuu IEEE 802.11w -standardimuutokseen ja suojaa tiettyjä langattoman verkon hallintaviestejä väärentämiseltä. Tarkoituksena on vähentää esimerkiksi väärennettyihin yhteydenkatkaisuviesteihin perustuvien hyökkäysten mahdollisuuksia.

WPA3 ei kuitenkaan tarjoa päästä päähän -salausta käyttäjän ja verkkopalvelun välille. Langattoman yhteyden suojaus ja esimerkiksi HTTPS-yhteydessä käytettävä TLS ovat eri suojauskerroksia. WPA3:n käyttö ei siten korvaa verkkopalveluiden omia salaus- ja tunnistautumismenetelmiä.

Yhteensopivuus ja käyttöönotto

WPA3:n käyttöönottoa varten määriteltiin siirtymätila (transition mode), jossa sama langaton verkko voi hyväksyä sekä WPA2- että WPA3-yhteyksiä. Tällöin WPA3:a tukevat laitteet voivat käyttää uudempaa tunnistautumismenetelmää, kun taas vanhemmat laitteet voivat edelleen liittyä verkkoon WPA2:lla.

Siirtymätila helpottaa WPA3:n käyttöönottoa, mutta sen tietoturvaan vaikuttaa vanhemman WPA2-menetelmän salliminen. Siirtymätilassa WPA3-yhteyksissä vaaditaan suojatut hallintakehykset, mutta WPA2-yhteyksissä niiden käyttö voi olla valinnaista.

WPA3 liittyy myös 6 GHz:n taajuusaluetta käyttäviin Wi-Fi 6E- ja Wi-Fi 7 -verkkoihin. Tällä taajuusalueella WPA2 ei ole sallittu suojausmenetelmä. Salasanalla suojatuissa verkoissa käytetään WPA3:a, kun taas avoimissa verkoissa voidaan käyttää Opportunistic Wireless Encryption (OWE) -menetelmää.

OWE kuuluu Wi-Fi Enhanced Open -sertifiointiohjelmaan, joka on WPA3:sta erillinen. Sen avulla avoimen verkon radioliikenne voidaan salata ilman yhteistä salasanaa. Myös laitteiden liittämistä helpottava Wi-Fi Easy Connect on erillinen sertifiointiohjelma.

Tunnetut haavoittuvuudet

WPA3:n tietoturvasta on julkaistu tutkimuksia, joissa on löydetty puutteita sekä sen käyttämistä menetelmistä että niiden ohjelmistototeutuksista.

Dragonblood

Huhtikuussa 2019 tietoturvatutkijat Mathy Vanhoef ja Eyal Ronen julkaisivat Dragonblood-nimellä tunnetun tutkimuksen, jossa tarkasteltiin WPA3:n SAE-avaimenvaihtoa ja EAP-pwd-tunnistautumismenetelmää. Tutkijat löysivät muun muassa sivukanavahaavoittuvuuksia sekä WPA2:n ja WPA3:n yhteensopivuustilaan liittyviä heikkouksia.

Osa haavoittuvuuksista mahdollisti salasanan selvittämiseen tarvittavan tiedon keräämisen avaimenvaihdon toteutuksesta. Havainnot osoittivat, ettei WPA3:n suunniteltu suojaus offline-salasana-arvauksia vastaan toteutunut kaikissa tilanteissa ja ohjelmistototeutuksissa. Tutkimuksen seurauksena WPA3:n toteutuksiin ja SAE-menetelmän määrittelyihin tehtiin muutoksia.

FragAttacks

Vuonna 2021 julkaistussa FragAttacks-tutkimuksessa havaittiin langattomien verkkojen kehysten kokoamiseen ja pilkkomiseen liittyviä tietoturvaheikkouksia. Osa niistä liittyi IEEE 802.11 -standardin suunnitteluun ja osa laitteiden ohjelmistototeutuksiin. Tutkimuksen mukaan haavoittuvuudet koskivat myös WPA3:lla suojattuja verkkoja.

FragAttacks ei kohdistunut erityisesti WPA3:n SAE-tunnistautumiseen, vaan langattoman tiedonsiirron muihin toimintoihin. Se osoitti, että tunnistautumis- ja salausmenetelmien kehittäminen ei yksin poista kaikkia Wi-Fi-verkkojen tietoturvaongelmia.

Katso myös