Waqf (arab. وَقْف, `waqf), wakf, waaf tai awqaf on uskonnollinen säätiö islamilaisessa maailmassa. Waqfia perustettaessa sen varat määrättiin johonkin hyväntekeväisyyskäyttöön. Waqf muistuttaa englantilaista trust-järjestelyä, ja jotkut pitävät sitä ristiretkien aikana islamilaisesta maailmasta tuotuna kopiona.
Waqf on trustin tavoin toisen henkilön eduksi hallittu varallisuuskokonaisuus. Sillä on
Waqfin julkisena tarkoituksena oli esimerkiksi moskeijan, sairaalan, vesikaivon tai uskonoppineita kouluttavan madrasan ylläpito.
Säätiöiden suosio johtui siitä, että abbasidihallitsijat alkoivat takavarikoida upporikkaiksi paisuneiden perheiden omaisuutta. Kun omaisuus säätiöitiin, se oli turvassa takavarikolta, eikä sitä saanut edes verottaa. Säätiöt olivat siten yhtiöitettyä ja tallennettua yksityisomaisuutta. Ratkaisu heikensi valtakunnan veropohjaa.
Säätiö teki mahdolliseksi sen, että lahjoittaja pystyi hallitsemaan omaisuuttaan kuolemaansa asti ja siirtämään sen kontrollin jälkeläisilleen. Säätiö myös suojasi omaisuutta hajoamiselta perinnönjaossa. Säätiön varoja voitiin näin käyttää tulojen siirtämiseen omille perillisille, ja sen avulla voitiin suojata myös tyttärien toimeentulo. 1700-luvun Aleppossa naiset olivat lahjoittajina 30-40 prosentissa säätiöitä. Islamilaisen tietolähteen mukaan ylhäisönainen Fatima al-Fihri perusti 859 Al-Karaouinen moskeijan isältä perimillään rahoilla. Kyse oli mahdollisesti omaisuuden säätiöimisestä.
Islamin laki waqfeista otettiin käyttöön 900-luvulla. Lain ansiosta sairaaloiden määrä moninkertaistui nopeasti ja 1000-luvulla jokaisessa islamilaisessa kaupungissa oli jo useita sairaaloita. Waqfit kustansivat sairaaloiden kulut kattaen lähes kaiken ylläpidon palkoista ja tarvikkeista kunnossapitoon. Säätiöt rahoittivat myös lääkäreiden koulutuksesta vastaavia kouluja.