| Wattieza | |
|---|---|
| Fossiili | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Sanikkaiset Pteridophyta |
| Luokka: | Cladoxylopsida |
| Lahko: | Pseudosporochnales |
| Suku: | Wattieza Stockmans |

Wattieza on sukupuuttoon kuollut suku esihistoriallisia saniaismaisia puita. Sukuun on sijoitettu maailman vanhimmat, ulkonäöltään jonkin verran nykyisiä palmuja muistuttaneet puut. Wattieza-puita oli devonikaudella noin 380 miljoonaa vuotta sitten. Puut olivat täysikasvuisina korkeintaan kymmenmetrisiä. Wattieza-puiden aikakaudella maalla ei vielä ollut juurikaan muita eläimiä kuin nivelkaisia, hämähäkkejä, hyönteisiä ja äyriäisiä. Nämä puut ovat kasvaneet maan päällä jo 140 miljoonaa vuotta ennen dinosauruksia.
Kivettyneiden fossiilien perusteella on arveltu maapallon ensimmäisten metsien muodostuneen vajaan kymmenen metrin korkuisista Wattieza-puista. Aiemmin vanhimmat tunnetut puut oli sijoitettu Archaeopteris-sukuun. Wattieza-puiden ensimmäiset fossiilit löydettiin jo 1800-luvun lopulla Gilboan fossiilimetsästä, mutta vasta 2000-luvun alussa parempien fossiililöydöksien perusteella on voitu arvioida miltä maailman vanhimmat puut näyttivät.
Wattieza-puissa ei ollut varsinaisia lehtiä eivätkä ne muodostaneet harottavia oksia. Niiden latvaan kasvoi viuhkamaisia vuosikasvaimia, jotka putosivat uusien tieltä pois, joten pääosin puu oli paljasta runkoa nykyisten palmupuiden tapaan.
Wattieza-metsillä oli suuri merkitys ilmakehän hiilidioksin sitomisessa ja osaltaan ne siten edistivät merkittävästi ilmastonmuutosta. Ne auttoivat hiilidioksidipitoisuuksia vähenemään ja lämpötilaa laskemaan lähemmäs nykypäivän tasoa. Ilmastonmuutoksen myötä kehittyi miljoonia vuosia myöhemmin isolehtisiä puita ja kasveja, jotka saivat Wattieza-puut lopulta kuolemaan sukupuuttoon. Wattieza-puista maahan pudonneet alkeelliset lehvästöt ja lahonneet osat tarjosivat myös ensimmäisille maalla vaeltaville eliölle ravintoa ja synnyttivät siten uudenlaisen ravintoketjun.
Wattieza-suvun puut lisääntyivät itiöiden avulla. Niillä oli verrattain pieni juuristo ja rungon sisusta oli nykypuista poikkeavasti luultavimmin pehmeä.
Devonikaudella ilmaantui myös Wattieza-puiden rinnalle niistä poikkeavia pysyvän oksiston ja laajan juuriston omaavia puita (Archaeopteris-suku).