Widsith

Widsith on 144:stä säkeestä koostuva runo, joka on kirjoitettu muinaisenglanniksi. Runo alkaa erisnimeksi ymmärretyllä sanalla Widsith, jolla koko runo yleisesti tunnetaan. Runon arvioidaan olevan peräisin 500–600-luvuilta, ja sen vanhin kirjallinen muoto on löydetty Exeter-kirjasta (Exeter Book, Codex Exoniensis), joka on kirjoitettu 900-luvulla. Runon sisältö on suurimmaksi osaksi luettelomainen yleiskatsaus kansainvaellusajan Euroopan kansoista, kuninkaista ja sankareista. Alkusanojen ja loppukaneetin lisäksi runo koostuu kolmesta luettelosta: ensimmäiseksi käsitellään kuninkaat muodossa "[kuninkaan nimi] hallitsi [kansan nimi]" ja "[kuninkaan nimi] [kansan nimi]", toiseksi käsitellään kansat, joiden luona kertoja on käynyt muodossa "olin [kansan nimi] luona ja [kansan nimi] luona olin", kolmanneksi luetellaan goottilaiset sankarit, joiden luona kertoja vieraili muodossa "[sankarin nimi] etsin käsiini ja [sankarin nimi] ja [sankarin nimi]."

Runo sisältää lyhyen maininnan finnien Cælic-nimisestä kuninkaasta. Runossa mainitaan erikseen myös scridefinnit, joiden on tulkittu tarkoittavan saamelaisia. Widsith on ensimmäinen teksti, jossa tehdään selkeä ero näiden kahden välille. Cælic-nimen yhteydellä Kalevaan on useampikin tutkija spekuloinut, mutta mitään varmaa nimestä ei voida sanoa. Mikko Heikkilän mukaan Cælicin ja Kaleva-nimen rinnastus ei ole äänteellisistä syistä uskottava.

Runon 24 ensimmäistä säettä on esitetty seuraavassa:

Widsið maðolade, wordhord onleac,

se þe monna mæst mægþa ofer eorþan,

folca geondferde; oft he on flette geþah

mynelicne maþþum. Him from Myrgingum

[5] æþele onwocon. He mid Ealhhilde,

fælre freoþuwebban, forman siþe

Hreðcyninges ham gesohte

eastan of Ongle, Eormanrices,

wraþes wærlogan. Ongon þa worn sprecan:

[10] "Fela ic monna gefrægn mægþum wealdan!

Sceal þeodna gehwylc þeawum lifgan,

eorl æfter oþrum eðle rædan,

se þe his þeodenstol geþeon wile.

þara wæs Hwala hwile selast,

[15] ond Alexandreas ealra ricost

monna cynnes, ond he mæst geþah

þara þe ic ofer foldan gefrægen hæbbe.

ætla weold Hunum, Eormanric Gotum,

Becca Baningum, Burgendum Gifica.

[20] Casere weold Creacum ond Cælic Finnum,

Hagena Holmrygum ond Heoden Glommum.

Witta weold Swæfum, Wada Hælsingum,

Meaca Myrgingum, Mearchealf Hundingum.

þeodric weold Froncum, þyle Rondingum,

Lähteet

↑ Widsith: Anglosaksinen muinaisruno. ((Widsith.) Suomennos ja selitykset: Osmo Pekonen ja Clive Tolley) Jyväskylä: Minerva, 2004. ISBN 952-5478-66-1
↑ Mikko Heikkilä: Kaleva and his Sons from Kalanti – On the Etymology of Certain Names in Finnic Mythology. Finnish Journal of Linguistics, 1.1.2012, nro 25, s. 93–123. ISSN 2814-4376 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)

Aiheesta muualla

Runo alkuperäisessä asussaan
Runo nykyenglanniksi käännettynä (ss. 77–80)
Runo suomeksi käännettynä ja tieteellistä kommenttia myös 20. rivin sanoista Caelic ja Finnum: Osmo Pekonen ja Clive Tolley; Widsith, Anglosaksinen muinaisruno, Suomennos ja selitykset, ISBN 952-5478-66-1
Turun sanomien artikkeli^{[vanhentunut linkki]}.

[1] Widsith: Anglosaksinen muinaisruno. ((Widsith.) Suomennos ja selitykset: Osmo Pekonen ja Clive Tolley) Jyväskylä: Minerva, 2004. ISBN 952-5478-66-1

[2] Mikko Heikkilä: Kaleva and his Sons from Kalanti – On the Etymology of Certain Names in Finnic Mythology. Finnish Journal of Linguistics, 1.1.2012, nro 25, s. 93–123. ISSN 2814-4376 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)