Yuki-onna

Yuki-onna
Toriyama Sekienin Yuki-onna-aiheinen piirros 1700-luvulta.
Toriyama Sekienin Yuki-onna-aiheinen piirros 1700-luvulta.
Ominaisuudet
Nimen etymologia jap. ’luminainen’
Muut nimet shikkenken
yuki-banba
yuki-bajo
Esiintyminen Japani
Kansanperinne
Kansanperinteen
alkuperä
Japanilainen kansanperinne

Yuki-onna (jap. 雪女, "luminainen") on japanilaisen mytologian lumenhenki, joka väitetysti esiintyy lumisina öinä tai lumimyrskyjen aikana. Hahmo tunnetaan Japanissa laajalti, mutta uskomukset sen esiintymisajankohdista, käyttäytymisestä ja alkuperästä vaihtelevat alueittain.

Ominaisuudet

Iwaten prefektuurissa sijaitsevassa Tōnossa ja joillakin muilla paikkakunnilla uskotaan, että yuki-onna ilmestyy vain tiettynä päivämääränä. Iwaten ja Miyagin prefektuureissa yuki-onnan nähneiden ihmisten sielujen uskotaan lähtevän ruumiistaan. Aomorin prefektuurissa yuki-onnan käytöksen väitetään muistuttavan toista myyttistä hahmoa ubumea, joka pyytää ihmisiä pitelemään sen vauvaa sylissään.

Yuki-onnan sanotaan vaihtelevasti olevan joko lumen henki tai lumeen kuollut nainen. Yamagatan prefektuurissa hänen uskotaan olevan taivaasta pudonnut kuun prinsessa.

Lafcadio Hearnin versio

Yuki-onna tunnetaan todennäköisesti parhaiten tarinasta, joka sisältyy Lafcadio Hearnin vuonna 1904 julkaistuun Kwaidan-tarinakokoelmaan ja joka käännettiin myös japaniksi. Hearn kirjoitti kuulleensa tarinan itse maanviljelijältä Chōfussa.

Tarinassa puunhakkaaja Minokichi näkee, kuinka hänen vanhempi ystävänsä kuolee yuki-onnan henkäykseen. Yuki-onna uhkaa tappaa Minokichin, jos hän koskaan kertoo näkemästään jollekulle. Myöhemmin Minokichi tapaa kauniin naisen nimeltä O-Yuki, jonka kanssa menee naimisiin ja saa kymmenen lasta. Eräänä yönä hän kertoo O-Yukille kohtaamisestaan yuki-onnan kanssa. O-Yuki raivostuu ja sanoo, että tappaisi Minokichin, ellei heillä olisi lapsia. O-Yuki muuttuu valkoiseksi usvaksi ja katoaa savunpoistoaukosta.

Hearnin versio on huomattavasti monimutkaisempi kuin tyypilliset yuki-onnasta kertovat tarinat. Asiantuntijoiden mukaan hän on luultavasti yhdistänyt tarinaan eurooppalaisen femme fatalen hahmon arkkityypin. Mahdollinen nimenomainen esikuva on saattanut olla Charles Baudelairen runo ”Les bienfaits de la Lune”. Ihmisen ja ei-ihmisen välinen avioliitto ei tosin ole japanilaisessa kansanperinteessä tuntematon konsepti.

Lähteet

Viitteet

  1. 1 2 3 4 5 6 7 8 Foster 2024, s. 216
  2. 1 2 3 4 Foster 2024, s. 218
  3. ↑ Foster 2024, s. 219

Aiheesta muualla