Zahiri tai tahiri (arab. الظاهرية, aẓ-ẓāhiriyya) on sunnalainen islamilainen lakikoulukunta. Se hyväksyy šarian lähteiksi vain Koraanin sekä profeetta Muhammedin sunnan, joka on annettu haditheissa. Zahiriitit hylkäsivät lainopilliset käytännöt, kuten analogisen päättelyn (qiyās) ja järjen käytön (raʾy) ja suhtautuivat kielteisesti myös oppineiden yksimielisyyteen (ijmāʾ) lain lähteenä. Teologiassa zahiriitit hylkäsivät jyrkästi antropomorfismin (tashbīh) Jumalan kuvaamisessa.
Suuntauksen perusti luultavasti irakilainen uskonoppinut Dāwūd ibn Khalaf al-Zahiri (815–883), vaikka hänen kirjoituksensa eivät ole säilyneet. Irakista koulukunta levisi Iraniin, Pohjois-Afrikkaan ja islamilaiseen Espanjaan, jossa ibn Ḥazm oli sen merkittävin edustaja; suurin osa varhaisesta zahiri-ajattelusta tunnetaan hänen kauttaan. Zahiri-koulukunta säilyi eri muodoissaan noin 500 vuotta ja näyttää sen jälkeen sulautuneen hanbali-koulukuntaan. Ammanin julistuksessa zahiri luetaan edelleen yhdeksi islamin lakikoulukunnista.