1400-luku oli vuosisata, johon kuuluivat vuodet 1400–1499. Euroopassa 1400-luku on nähty keskiajan viimeisenä vuosisatana ja renessanssin alkuna. Amerikan löytäminen vuonna 1492 muutti eurooppalaista maailmankuvaa ja käynnisti löytöretket.
Satavuotinen sota ja reconquista muokkasivat yhteiskuntaa ja valtioita Euroopassa. Konstantinopolin valloitus 1453 merkitsi Bysantin valtakunnan loppua ja uuden ajan alkua Lähi-idässä. Kiinan Ming-dynastia oli vahvimmillaan ja teki omia tutkimusmatkoja Aasiaan ja Afrikkaan, mutta eristäytyi ulkomaailmasta vuosisadan lopulla.
Pankkijärjestelmä syntyi Euroopassa 1400-luvulla ja oli ensiaskel aivan uudenlaiseen rahaliikenteeseen.
Varsinaisesta maailmanpolitiikasta ei voida 1400-luvulla puhua. Käsitys erillisistä valtioista oli vasta muodostumassa feodaaliajan Euroopassa. Satavuotisen sodan yhtenä seurauksena oli ajatus pois yhtenäisestä kristikunnasta ja uusi käsitys kansakunnista sekä selkeämmin rajatusta valtiosta omalla keskitetymmällä hallinnolla.
Hallitsijoiden välistä diplomatiaa hoitivat vielä vuosisadan alussa lähtökohtaisesti katolisen kirkon alaiset viestinviejät, munkit ja papit. Katolisella kirkolla oli kattava verkosto luostareita ja kirkkoja, joiden välillä viestit kulkivat. Vuonna 1450 keksitty kirjapaino mullisti viestinnän ja mahdollisti nopean tiedon jakamisen ilman kirkkoa välikätenä. Kirkon lisäksi hallitsijoiden asioita muissa maissa hoitivat vierailevat kauppiaat. Virallisia hallitsijoiden viestinviejiä oli vielä harvassa. Historian ensimmäisenä pysyvänä suurlähetystönä pidetään vuonna 1450 perustettua Milanon herttuakunnan suurlähetystöä Firenzen tasavallassa.