| 3 Juno | |
|---|---|
VLT-kaukoputken kuva Junosta vuodelta 2021 |
|
| Löytäminen | |
| Löytäjät | Karl Ludwig Harding |
| Löytöaika | 1. syyskuuta 1804 |
| Kiertoradan ominaisuudet | |
| Keskietäisyys Auringosta | 399,155 miljoonaa km 2,668 AU |
| Eksentrisyys | 0,25498 |
| Kiertoaika Auringon ympäri | 1591,93 päivää (4,36 vuotta) |
| Inklinaatio | 12,98° |
| Kuiden lukumäärä | 0 |
| Fyysiset ominaisuudet | |
| Läpimitta | 290×240×190 km |
| Massa | 2,86×1019 kg |
| Putoamiskiihtyvyys pinnalla | 0,12 m/s2 |
| Pyörähdysaika | 7,21 h |
| Akselin kaltevuus | 50° |
| Absoluuttinen kirkkaus | 5,33 |
| Albedo | 0,2383 |
| Asteroidiluokka | S |
3 Juno (symboli:
) on yksi asteroidivyöhykkeen suurimmista asteroideista. Saksalainen astronomi Karl L. Harding löysi asteroidin 1. syyskuuta 1804 ja nimesi sen Juno-jumalattaren mukaan. Junoa pidettiin aluksi Cereksen, Pallaksen ja Vestan tavoin planeettana, kunnes ne lopulta menettivät asemansa uusien asteroidien löytymisen myötä.
Juno, kolmas löydetty asteroidi, on massaltaan toiseksi suurin S-tyypin asteroidi ja käsittää noin 1,0 % asteroidivyöhykkeen massasta. Kaikista tunnetuista asteroideista Juno on kymmenenneksi suurin.



Juno kiertää Aurinkoa hieman lähempää kuin Ceres ja Pallas. Sen inklinaatio on 13°, mutta sen eksentrisyys on melko suuri. Juno oli tunnetuista pikkuplaneetoista eksentrisin, kunnes 33 Polyhymnia löydettiin vuonna 1854.
Junon pyörähdysakseli on kallistunut 50° kulmaan. Tämä voi johtua asteroidin varhaisessa historiassa tapahtuneesta törmäyksestä, sillä Junon pinnalla on noin sata kilometriä leveä törmäyskraatteri.
Junon maksimilämpötilaksi on arvioitu 301 K eli 28 °C. Juno oli myös ensimmäinen asteroidi, jonka havaittiin tekevän tähdenpeitto.