Asteroidien spektrityyppien jakauma etäisyyden Auringosta mukaan.
Asteroidiluokat ovat asteroidien osajoukkoja, jotka on luokiteltu spektrin muodon, värin ja joskus albedon perusteella. Niiden ajatellaan vastaavan erilaisia asteroidin pinnan materiaaleja. Luokitusjärjestelmiä on useita erilaisia.
Asteroidien heijastamaa valoa voidaan tutkia spektroskoopilla, ja koettaa analysoida asteroidin koostumusta. Asteroideissa on myös värieroja ja tiheyseroja. Asteroideja on vertailtu meteoriittiluokkiin. Yleisin asteroidityyppi on hiilipitoinenC, joka muistuttaa meteoriiteista eniten hiilikondriitteja. C-tyypin asteroideissa on vettä ja haihtuvia aineita. Seuraavaksi yleisin on silikaatteja, muun muassa oliviinia sisältävä S-tyyppi, jossa on vettä vähän tai ei lainkaan. Rautameteoriitteja vastaavassa M-tyypissä on metallipitoisia asteroideja. Hiilipitoiset C-tyypin asteroidit ovat tavallisempia asteroidivyöhykkeen kaukaisemmassa osassa, jonka etäisyys on 2,7 AU.lähde? Silikaattipitoiset ja rautapitoiset keskittyvät sisempään asteroidivyöhykkeeseen alle 2,5 AU:n päähän.lähde?
Luokitteluja ovat muun muassa Tholenin luokitus, Bus & Binzel -luokitus, Bus–DeMeo -luokitus sekä Small Mainbelt Asteroid Spectral Survey II (SMASSII).
Asteroidien esiintymisjakautuma
Erityyppiset asteroidit esiintyvät eri etäisyyksillä Auringosta. Kevyemmät, enemmän haihtuvia aineita sisältävät C-asteroidit sijaitsevat kauempana auringosta. S-tyypin silikaatteja ja metalleja sisältävät asteroidit ovat lähempänä aurinkoa. P- ja D-tyypin asteroidit ovat yleensä kauimpana auringosta. Nämä muistuttavat enemmän maan kiveä.
Joissakin asteroideissa voi olla suuriä tyhjiä tiloja tai ne voivat olla hyvin huokoisia. Komeetat ja transneptuniset kohteet voivat olla hyvin huokoisia ja alhaisella tiheydellä, joka tarkoittaa niiden koostuvaan jääkappaleista.
Jotkin asteroidit ovat niin sanottuja sorakasoja (engl.rubble pile), joka tarkoittaa niiden vetolujuuden olevan nolla. Sorakasat ovat epäjärjestäytynyeitä kokoelmia kookkaita hiukkasia ja erotellaan rikkoutuneista kappaleista.
Tholenin luokitus 1984
David J. Tholen kehitti yhden luokittelun väitöskirjassaan. Luokitus perustuu 589 asteroidin spektrimittauksiin. Bus-luokittelu (1999) perustuu Tholenin vuoden 1984 luokitteluun.
SMASS (Small Mainbelt Asteroid Spectroscopic Survey) -hankkeen toisessa vaiheessa luokiteltiin 1447 asteroidia.
Niitä verrattiin myös Tholenin luokitukseen. Bus ja Binzel kehittivät uuden luokittelun SMASS-tietojen perusteella, johon viitataan toisinaan Busin luokitteluna.
↑Francesca E. DeMeo;Richard P. Binzel;Stephen M. Slivan;Schelte J. Bus:An extension of the Bus asteroid taxonomy into the near-infrared(PDF)9.2.2009.Arkistoitudoi:10.1016/j.icarus.2009.02.005 Viitattu 16.1.2026.(englanniksi)
↑Chernetenko, Yu. & Kochetova, O. & Shor, V.:Masses and densities of minor planetsInstitute of Applied Astronomy RAS of Russian Academy of Sciences.4.7.2006. Viitattu 1.2.2019 (englanniksi).
↑Tholen, David J.:Research DescriptionUniversity of Hawaii, Institute for Astronomy.1.6.1998. Viitattu 1.2.2019 (englanniksi).
↑Barucci, M. A. & Fulchignoni, M.:Unified Asteroid Taxonomy.Asteroids, comets, meteors III, Proceedings of a meeting (AMC 89),1990.Astronomical Observatory of the Uppsala University.Bibcode:1990acm..proc....7BArtikkelin verkkoversio.Viitattu 1.2.2019.(englanniksi)
↑Francesca E. DeMeo, Richard P. Binzel, Stephen M. Slivan, Schelte
J. Bus:An extension of the Bus asteroid taxonomy into the near-infrared(PDF)Icarus.9.2.2009.Arkistoitudoi:10.1016/j.icarus.2009.02.005 Viitattu 24.6.2025.(englanniksi)
↑Bus, Shelte J. (Bobby) & Binzel, Richard P.:SMASSII Feature-Based TaxonomyPlanetary Spectroscopy at MIT.2001. Viitattu 1.2.2019 (englanniksi).
Linnaluoto, Seppo & Näränen, Jyri:Asteroidit ja komeetatKirkkonummen komeetta – Jyri Näräsen luento komeetoista.16.11.2010. Viitattu 1.2.2019.
Binzel, Richard P. & Thomas, Cristina A. & Rivkin, Andrew S. & Burbine, Thomas H. & Bus, Schelte J. (Bobby):SMASS: Small Main-Belt Asteroid Spectroscopic SurveyPlanetary Spectroscopy at MIT.19.8.2010. Viitattu 1.2.2019.