Abd ar-Rahman osallistui isänsä hallintokaudella veriseen Toledon kapinan kukistamiseen, ja peri isältään rauhoitetun valtakunnan, joka eli al-Rahmanin hallitusvuosina loisteliainta aikaansa. Emiiri suosi musiikkia ja muita taiteita, ja Ziryab-nimisestä muusikosta tuli jopa yksi hänen tärkeimpiä neuvonantajistaan. Myös sulttaanitar Tarub ja eunukkiNasr vaikuttivat voimakkaasti hallintoon ja vuosien mittaan kolmikon välinen kilpailu johti keskusvallan rappeutumiseen:Meridan kristityt nousivat kapinaan, samoin Toledon asukkaat. Ebron laakson vaikutusvaltainen Banu Quasi aiheutti emiirille hankaluuksia ja hän solmi diplomaattisuhteet Kaarle Kaljupään kanssa. Myös viikinkien ilmaantuminen vuonna 844 sai aikaan diplomaattista toimintaa: emiiri lähetti etevän Dzahdza Bekrin Tanskaan.
Abd ar-Rahman II kuoli 22. syyskuuta 852 ja häntä seurasi emiirinä hänen poikansa Muhammad I (852–886).
Lähteet
Lane-Poole, S:The Story of the Moors in Spain. (Ed. Gilman, A. first edition 1886)New York:Cosimo Inc, 2010.ISBN978-1-61640-430-7(englanniksi)
Bury, J.B:Cambridge Medieva History. (Volume III)New York:The Macmillan Company, 1922.(englanniksi)