Abdullah Ali

Abdullah Ali
عبد الله على
Abdullah Ali 1950-luvulla.
Abdullah Ali 1950-luvulla.
Henkilötiedot
Muut nimet Abdullah Alejeff
(Алеев, Alejev)
Syntynyt9. joulukuuta 1925
Helsinki
Kuollut23. maaliskuuta 2011 (85 vuotta)
Helsinki
Arvonimihadži
Puoliso Ölken Baibulat
Sukulaiset Atik Ali (poika)
Muut tiedot
Järjestö Suomen Islam-seurakunta

Abdullah Ali (ent. Alejeff, Алеев; 9. joulukuuta 1925 Helsinki – 23. maaliskuuta 2011 Helsinki) oli tataaritaustainen suomalainen liikemies, joka toimi vuosikymmeniä perustamansa turkisliikkeen toimitusjohtajana. Ali kuului tataariyhteisön Islam-seurakunnan johtoon. Hänelle myönnettiin Suomen Leijonan I luokan ritarimerkki.

Elämä ja ura

Abdullah Abdul-Kayuminpoika Ali valmistui vuonna 1947 diplomimerkonomiksi ja opiskeli sen jälkeen kaupallisia aineita Lontoossa. Vuonna 1949 hän perusti Turkis Oy N. Alin ja oli sen toimitusjohtaja vuoteen 2001. Mattojen maahantuontia varten hän perusti Oy Mattokomppania Ab:n.

Ali toimi Islam-seurakunnan puheenjohtajana 1982–1988 ja oli sen kunniapuheenjohtaja vuodesta 1995. Seurakunnan hallituksessa hän oli 1950-luvulta alkaen ja vastasi isännöitsijänä sen omaisuudesta. Hän vastasi rakennuttajan tehtävissä seurakunnan Islam-talon rakentamisesta vuonna 1960. Hän oli myös tataarien jalkapalloseuran Yolduzin puheenjohtaja. Ali teki Mekkaan kaksi pyhiinvaellusmatkaa, vuosina 1968 ja 1975.

Vuonna 1977 Alille myönnettiin tammenlehvätunnus, jatkosodan muistomitali ja rannikkojoukkojen muistoristi sekä Suomen Leijonan I luokan ritarimerkki.

Abdullah Alin puoliso oli Ölken Baibulat (vih. 1957). Heidän lapset ovat Atik, Akif ja Suzan.

Muuta

Nimi on tataarin kirjakielellä Габдулла Гали; Ğabdulla Ğali, arabialaisella kirjaimistolla عبدالله على (İske imlâ). Sukunimi alun perin venäjän kyrillisestä Алеев (Alejeff, Alejev).

Lähteet

  1. ↑ Märhum Abdulla Ali äfände istälegenä ramilbilal.blogspot.com. Viitattu 18.1.2024.
  2. 1 2 3 Abdullah Ali 23.3.2011. Helsingin Sanomat - Muistot. Viitattu 4.9.2021.
  3. ↑ Baibulat, Muazzez: Tampereen Islamilainen Seurakunta: juuret ja historia. Gummerus Kirjapaino Oy, 2004. ISBN 952-91-6753-9. (s. 220)
  4. ↑ Беляев, Рамиль: Татары Финляндии – история, интеграция, сохраненне идентичности. (s. 237). ТДИ. Казань, 2019. ISBN 978-5-6043753-3-4
  5. ↑ Belyaev, Ramil: Konferensiyä 2020 youtu.be. 24.10.2020. Viitattu 23.2.2026.
  6. ↑ ТАТАР ИР-АТ ИСЕМНӘРЕ magarif-uku.ru. Arkistoitu 27.10.2022. Viitattu 7.1.2023.
  7. ↑ "Tataarin kielen aakkoset" (venäjäksi) marefa.org.