Adela von Flandern (tansk. Edel); (1064 tai 1067–1115) oli saksalainen prinsessa, Tanskan kuningatar sekä Apulian herttuatar.
Hän oli Flanderin kreivi Robert I Friisiläinen (n. 1033–1093) ja Saksin prinsessa, Hollannin kreivitär Gertrud von Sachsenin (1028–1113) vanhin tytär.
Hänellä oli kuusi sisarustapuolta äitinsä ensimmäisestä avioliitosta, joista vanhin oli Hollannin kreivi Dietrich V, vanhin sisarpuoli oli Ranskan kuningatar Bertha Hollantilainen ja neljä sisarusta, joista vanhin veli oli Flanderin kreivi Robert II.
Adela solmi ensimmäisen avioliittonsa noin vuonna 1080 Tanskan kuningas Knuut IV Pyhän kanssa. Tämän jouduttua kansankapinan yhteydessä murhatuksi Odensen katedraalissa vuonna 1096 Adela joutui pakenemaan poikansa Kaarlen kanssa veljensä Robert II:n luokse Flanderiin. Kaksostyttäret Ingerid ja Cæcilie jäivät kuningas Eerik I Ejegodin haltuun ja heidät naitettiin ruotsalaisten ylimysten kanssa.
Tämän jälkeen hän avioitui vuonna 1092 normannisyntyisen Apulian herttuan Roger Borsan kanssa. Kun Roger kuoli vuonna 1111, Adela hallitsi Apulian herttuakuntaa poikansa Guglielmo II:n alaikäisyyden ajan.
Kun hänen ensimmäinen miehensä Knuut Pyhä kanonisoitiin vuonna 1101, Adela lähetti Odensen katedraaliin upean Bysantista peräisin olevan seinävaatteen, joka on yhä nähtävänä kirkossa.
Avioliitossa Knuut Pyhän kanssa heille syntyi kolme lasta:
Avioliitossa Roger Borsan kanssa heille syntyi: