Adelaïde Ehrnrooth

Adelaïde Ehrnrooth.

Lovisa Adelaïde Ehrnrooth (17. tammikuuta 1826 Seestan kartano, Nastola – 13. tammikuuta 1905 Helsinki) oli suomenruotsalainen kirjailija ja suomalaisen naisasialiikkeen johtohahmoja.

Suku ja koulutus, nuoruus

Adelaïden vanhemmat olivat kenraalimajuri Gustaf Adolf Ehrnrooth ja Johanna Christina von Platen (1796–1873), joka oli kotoisin Gammelgårdin kartanosta Lammilta. Hänellä oli 15 sisarusta, joista hän oli kahdeksanneksi vanhin. Hänen veljensä Gustaf Robert ja Johan Casimir olivat suomalaisia kenraaleita ja Carl Albert oli juristi, virkamies ja valtiopäivämies.

Perheen neljälle pojalle jatko-opintoihin siirtyminen kotikoulun päätyttyä oli itsestäänselvyys. Neljän tyttären kohdalla tilanne oli toinen. Lahjakas ja tiedonhaluinen Adelaïde – jota perhepiirissä kutsuttiin nimillä Adèle ja Aija – sai toisinaan osallistua veljiensä oppitunneille, ja hän kävi jonkin aikaa paronitar von Rosenin tyttökoulussa Helsingissä. Yhdeksäntoistavuotiaana hän lähti sisarensa ja lankonsa seurassa useita kuukausia kestäneelle Euroopan-matkalle.

Kenraali Ehrnrooth kuoli kolme vuotta matkan jälkeen vain 41-vuotiaana, ja seuraavat kaksikymmentä vuotta hänen leskensä Johanna Christina hoiti suurta Seestan kartanon tilaa yhdessä tyttäriensä ja tilanhoitajan kanssa. Talvisin perhe vieraili usein sukulaisten luona Gammelgårdissa Lammilla, Tervikissä Pernajassa sekä Haminan ja Porvoon kaupungeissa. Näihin vierailuihin liittyy rakkaustarina – tarina, joka Adelaïde Ehrnroothin lapsuudenystävän Alexandra Edelfeltin tämän 70-vuotispäivän kunniaksi kirjoittaman runon mukaan päättyi ”järkeviin sanoihin ja neuvoihin”.

Naisasianainen

Ehrnrooth oli ensimmäisiä suomalaisia, jotka nostivat kysymyksen naisten äänioikeudesta esille. Hän esitteli vuonna 1869 brittiläisen filosofin John Stuart Millin tutkielmaa Naisen asema, joka käsitteli sukupuolten välistä tasa-arvoa, Helsingfors Dagblad -lehdessä. Koska hän oli taloudellisesti riippumaton, hän lahjoitti usein kirjoitus- ja luentopalkkionsa hyväntekeväisyyteen tai jompaankumpaan itse perustamistaan ​​rahastoista: Rosina Heikelin stipendirahastoon (1874) tai Hanna Ingmanin sokeainrahastoon (1896).

1860-luvun puolivälissä kenraalitar Johanna Christina Ehrnrooth muutti tyttärineen Helsinkiin. Vuoden 1863 valtiopäivillä oli käsitelty useita naisten asemaa koskevia uudistusehdotuksia, ja lakiesitys naimattomien naisten täysi-ikäistämisestä 25 vuoden iässä oli hyväksytty. Vuonna 1869 Adelaïde Ehrnroothista tuli köyhyyden ja hädän lievittämiseen keskittyneen Helsingin naisyhdistyksen sihteeri. Tehtävä avarsi hänen näköalojaan ja antoi käytännön kokemusta kansalaisjärjestötoiminnasta. Brittiläisen filosofi John Stuart Millin teos The Subjection of Women (1869, suom. Naisen asema, 1910) muodostui keskeiseksi tekstiksi myös Suomen järjestäytyneelle naisasialiikkeelle. Adelaïde Ehrnrooth piti teosta innostavana ja kirjoitti siitä välittömästi laajan tiivistelmän Helsingfors Dagblad -sanomalehteen. Seuraavina vuosina Millin ajatukset rohkaisivat häntä kirjoittamaan – aiempaa suoremmin ja selkeämmin – siitä, kuinka naisten alisteinen asema oli ristiriidassa järjen, oikeudenmukaisuuden ja ihmisarvon kanssa.

Ehrnrooth käsitteli myös romaaneissaan yhteiskunnallisia asioita. Teokset Bilder ur familjekretserna i Finland, Dagmar, Tiden går och vi med den ja Hvardagslifvets skuggor och dagrar käsittelivät kaikki vahvoja naisia, jotka eivät suostu naimisiin pelkästään ympäristön paineesta. Romaanissa Många döttrar Ehrnrooth ottaa esille myös naisen ammattiuran. Adelaïde Ehrnrooth oli perustamassa sekä Suomen Naisyhdistystä vuonna 1884 että Naisasialiitto Unionia vuonna 1892.

Tämä merkitsi Adelaïde Ehrnroothin aktiivisimman kauden alkua. Hän osallistui yhdistyksen vilkkaaseen keskusteluun ja kirjoitti sen äänenkannattajaan Nutidiin, jonka toimittajana hän toimi vuosina 1898–1899. Hän matkusteli ulkomailla, osallistui naisasialiikkeen kongresseihin sekä solmi ja ylläpiti ystävyyssuhteita samanhenkisten ihmisten kanssa eri maissa. Ehrnroothin viimeinen artikkeli – jossa hän muun muassa vastusti Ranskan merkittävän siviililain, Code Napoléonin satavuotisjuhlallisuuksia – julkaistiin Nutidin tammikuun 1905 numerossa. Samassa numerossa kerrottiin Adelaïde Ehrnroothin kuolleen tammikuussa 1905 hieman ennen 79-vuotispäiväänsä.

Historioitsija Eeva Kotioja on osoittanut, että sukupiiri oli Ehrnroothille tärkeä emotionaalinen ja yhteiskunnallinen tuki. Ehrnroothin perhetausta antoi hänelle sosiaalista pääomaa ja uskottavuutta. Siten sukutausta auttoi häntä ohittamaan aikalaisten naiseuteen liittämät kielteiset käsitykset ja toimimaan yhteiskunnan uudistamisen puolesta.

Teokset

Katso myös

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ Neiti Adelaide Ehnrooth, 70 wuotta. Päivälehti, 17.1.1896, nro 13, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 27.11.2015.
  2. 1 2 Ehrnrooth, Gustav Adolf, kenraalimajuri Ehrnrooth, Gustav Adolf. Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917 -verkkojulkaisu. Studia Biographica 7. 2006–. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 22.9.2026.
  3. 1 2 3 4 5 6 Sainio, Venla: EHRNROOTH, Adelaïde
(1826–1905)
Författare, kvinnosakskvinna
 Biografiskt lexikon för Finland 2. Ryska tiden (2009). joulukuu 2014. Viitattu 22.9.2026.
  4. ↑ En intressant samhällsfråga: Qvinnans underordnade ställning I. Helsingfors Dagblad, 18.10.1869, nro 241, s. 2–3. Kansalliskirjasto. Viitattu 5.7.2015.
  5. ↑ En intressant samhällsfråga: Qvinnans underordnade ställning II. Helsingfors Dagblad, 19.10.1869, nro 242, s. 2–3. Kansalliskirjasto. Viitattu 5.7.2015.
  6. ↑ En intressant samhällsfråga: Qvinnans underordnade ställning III. Helsingfors Dagblad, 20.10.1869, nro 243, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 5.7.2015.
  7. ↑ En intressant samhällsfråga: Qvinnans underordnade ställning IV. Helsingfors Dagblad, 25.10.1869, nro 247, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 5.7.2015.
  8. ↑ Kotioja, Eeva: Uskallus puhua. Sukupiiri ja sosiaalinen pääoma Adelaïde Ehrnroothin yhteiskunnallisen toiminnan mahdollistajina. Helsingin yliopisto, 2018.

Kirjallisuutta

Aiheesta muualla

Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.