| Akhetaten | |
|---|---|
| đđđđđđđł | |
Akhetatenin Pohjoispalatsin rauniot. |
|
| Sijainti | |
Akhetaten |
|
| Koordinaatit | |
| Valtio | Egypti |
| Paikkakunta | El-Amarna (al-âamÄrnah/Tall Bani Umran), Al-Minya |
| Historia | |
| Tyyppi | kaupunki |
| Ajanjakso | Amarna-kausi n. 1347â1332 eaa. |
| Valtakunta | muinainen Egypti |
| Alue | Wenet, Thebais, Egypti |
| Aiheesta muualla | |
Akhetaten tai Akhetaton (egypt. đđđđđđđł, êąáž«t-Jtn, Akhet-Aten) oli muinaisen Egyptin lyhytikĂ€inen pÀÀkaupunki Amarna-kaudella. Sen rakennutti 18. dynastian aikana elĂ€nyt faarao Akhenaten, ja sen nimi tarkoittaa Atonin taivaanrantaa. Akhetaten sijaitsi YlĂ€-EgyptissĂ€. Sen arkeologinen kohde tunnetaan nimellĂ€ Amarna (Tell el-Amarna), joka on perĂ€isin paikalla nykyisin olevan kylĂ€n nimestĂ€ el-Amarna (arab. ۧÙŰčÙ Ű§Ű±ÙŰ©ââ, al-âamÄrnahâ).
Akhetaten sijaitsi Niilin itÀrannalla etelÀÀn Hermopolis Megalesta (Khemenu) ja myöhemmÀn, roomalaiskautisen Antinoopoliin kaupungin paikasta. Sijainti oli keskellÀ EgyptiÀ suunnilleen Memfiin ja Theban puolivÀlissÀ, toisin sanoen nykyisten Kairon ja Luxorin puolivÀlissÀ. Kaupunki kuului YlÀ-Egyptin 15. nomokseen (Wenet, myöhempi Hermopolites). Nykyisin paikka on Al-Minyan kuvernoraatin alueella.

Kaupunki oli rakennettu tasangolle NiilissÀ olevan mutkan kohdalle. Joki noudatti kyseisessÀ kohdassa suunnilleen samaa reittiÀ kuin nykyisinkin. Tasangon pituus on pohjois-etelÀsuunnassa noin kymmenen kilometriÀ ja suurin leveys itÀ-lÀnsisuunnassa noin viisi kilometriÀ. Tasankoa rajaa itÀpuolelta noin 100 metriÀ korkeammalla olevan aavikkoylÀtasangon reuna, joka kiertyy lÀhelle joen rantaa sekÀ kaupungin pohjois- ettÀ etelÀpuolella. Reunan halkaisevat laaksot ja kuivat joenuomat eli wadit.

Faarao Akhenaten (myös Ekhnaton) aloitti uuden valtakunnan aikana monoteistisen uskonnollisen uudistuksen, jossa auringonjumala Atonista (myös Aten) tehtiin ainoa sallittu jumala. Akhenaten rakennutti ensimmÀisen Atonin temppelin Karnakiin, joka oli osa vanhaa pÀÀkaupunkia Thebaa. ViidentenÀ hallintovuonnaan noin vuonna 1347 eaa. hÀn pÀÀtti kuitenkin rakennuttaa kokonaan uuden pÀÀkaupungin, jossa ei olisi vanhojen jumalten kulttien painolastia. EgyptilÀistÀ kulttipapistoa Àrsytti suunnattomasti Akhenatenin pÀÀtös luopua vanhoista jumalista ja ryhtyÀ palvelemaan pelkÀstÀÀn aurinkoa ainoana jumalana.
NÀin Akhetaten rakennettiin uudeksi pÀÀkaupungiksi ja Akhenatenin palatsin paikaksi. Tuolloinen ajanjakso eli Amarna-kausi on saanut nimensÀ paikan nykyisestÀ nimestÀ. Akhetaten rakennettiin kiireellÀ: sen rakennustyöt kestivÀt noin vuoden ajan, minkÀ jÀlkeen koko kuninkaallinen hovi muutti uuteen kaupunkiin. Kuninkaallisen perheen lisÀksi kaupungissa asuivat Akhenatenin appivanhemmat Ay ja Tiy sekÀ kuninkaallisen aarrekammion valvoja Ramose.
NimensÀkin mukaisesti Akhetaten oli omistettu Atonille, ja siellÀ oli vain Atonin temppeleitÀ. Kaupungissa ei ollut slummeja ja rikkaiden asuinalueita erikseen, vaan köyhien majat kohosivat parempiosaisten palatsien vieressÀ. Kaupungin vÀkiluvuksi on arvioitu noin 30 000 henkeÀ.

Akhenaten kuoli 17. hallitusvuonnaan noin vuonna 1336 eaa. Koko Amarna-kausi, mukaan lukien Akhenatenin monoteistinen oppi Aton-jumalasta, vaipui unholaan pian tÀmÀn jÀlkeen. Unhoon jÀi myös hovista kokonaan riippuvainen Akhetaten, sillÀ seuraaja Tutankhamon siirsi hallinnon Memfiihin. Akhetaten muuttui nopeasti aavekaupungiksi. SitÀ purettiin tarkoituksella Horemhebin aikana hereetikoksi tuomitun Akhenatenin muiston hÀivyttÀmiseksi, ja rakennusten kiviÀ vietiin uudelleenkÀytettÀviksi erityisesti Hermopolis Megalehen. Akhenatenin paikalla oli jonkin verran asutusta myöhÀisellÀ roomalaisella kaudella.
EnsimmĂ€isenĂ€ lĂ€nsimaalaisena kaupungin löysi Niilin laakson lĂ€pi matkustanut ranskalainen jesuiittapappi Claude Sicard vuonna 1714. Muita vierailijoita olivat vuosina 1798â1799 Napoleonin joukot, jotka valmistivat Amarnan kartan, joka julkaistiin vuosina 1821â1830. TĂ€mĂ€n jĂ€lkeen John Gardner Wilkinson kartoitti kaupungin jÀÀnteet. Robert Hay ja G. Laver tallensivat reliefit vuonna 1833. Kopiot ovat British Libraryssa.
Preussilaista ryhmÀÀ johti Karl Lepsius, joka vieraili alueella 1843â1845. HĂ€n tallensi nĂ€kyvĂ€t monumentit ja Amarnan topografian kahdentoista pĂ€ivĂ€n aikana kĂ€yttĂ€mĂ€llĂ€ piirroksia ja paperikÀÀröjĂ€. Tulokset on julkaistu teoksessa DenkmĂ€ler aus Ăgypten und Ăthiopien vuosina 1849â1913, ja ne sisĂ€ltĂ€vĂ€t kaupungin kartan.
Kaupungin varsinaiset arkaologiset kaivaukset alkoivat vuonna 1892 ja jatkuivat keskeytyksin vuoteen 1936 saakka. Tuossa vaiheessa oli kaivettu kuninkaallinen palatsi ja noin puolet asuinkortteleista. Kaivaukset ovat jatkuneet uudestaan vuodesta 1977 lÀhtien. Alueella on suoritettu myös kunnostustöitÀ.
Nykyisin Akhetaten on yksi merkittĂ€vimpiĂ€ lĂ€hteitĂ€ egyptilĂ€isen kaupunkirakentamisen ja kaupunkiyhteiskunnan tutkimisen kannalta. TĂ€hĂ€n ovat syynĂ€ se, ettĂ€ paikka kĂ€sittÀÀ kokonaisen kaupungin jÀÀnnökset niin, ettĂ€ se antaa hyvin laajan kuvan koko yhteiskunnasta, eikĂ€ paikalla ole ollut myöhempÀÀ asutusta laajassa mittakaavassa, toisin sanoen arkeologisia âhĂ€iriötekijöitĂ€â on vĂ€hemmĂ€n kuin tyypillisissĂ€ egyptilĂ€isissĂ€ rauniopaikoissa. JÀÀnnökset voidaan myös ajoittaa hyvin tarkkaan.

Akhetatenin rauniot levittÀytyvÀt noin kuuden kilometrin matkalle joen varrelle, niiden leveyden ollessa suurimmillaan kaupungin keskellÀ noin kilometrin. Kaupungin keskiosa sijaitsi suunnilleen tasangon keskellÀ. Aikanaan rakennukset ulottuivat joen rantaan saakka, mutta maanviljely on myöhemmin tuhonnut kaupungin lÀnsiosan jÀÀnteet. Kaupungin paikka on hyvin tasainen, eivÀtkÀ jÀÀnteet muodosta varsinaista telliÀ eli rauniokumpua. Rakennusten jÀÀnteet ovat pÀÀosin hiekan peittÀmÀt ja pahoin kuluneet. Erityisesti palatseista ja temppeleistÀ on sÀilynyt vain vÀhÀn hienompaa työtÀ olevia kiviosia, sillÀ ne purettiin uudelleenkÀytettÀviksi muualla. JÀljelle jÀÀneet osat ovat pÀÀosin savitiiltÀ, jota kÀytettiin sekÀ tavallisten rakennusten ettÀ myös palatsien seinissÀ.
Kaupungin osat
Tutkimuksessa kaupungin jÀÀnteet on jaettu osiin, jolle on annettu nykyaikaiset nimet. Keskikaupunki kÀsitti kuninkaallisen palatsin, Aton-jumalan temppelit sekÀ hallintorakennukset, ja voidaan nÀhdÀ yhdessÀ erÀÀnlaisena palatsinakokonaisuutena. Sen etelÀpuolella sijaitsi Ydinkaupunki, jossa oli tiivisti rakennettuja asuinrakennuksia. Sen etelÀpuolella oli hieman harvemmin rakennettu niin kutsuttu EtelÀinen esikaupunki. Keskikaupungin pohjoispuolella pienen vÀlimatkan pÀÀssÀ sijaitsi Pohjoinen esikaupunki. Sen pohjoispuolella sijaitsi erilleen muista rakennettu Pohjoispalatsi, ja sen pohjoispuolella rinteen reunalla Pohjoiskaupunki.
Suuri palatsi

Kuninkaallinen palatsi eli niin kutsuttu Suuri palatsi sijaitsi Keskikaupungin lÀnsiosassa lÀhellÀ joen rantaa. Rakennuskokonaisuuden pituus pohjois-etelÀsuunnassa oli noin 580 metriÀ. Palatsi koostui useista osista, sisÀpihoista ja puutarhoista. Kokonaisuuden etelÀosassa oli niin kutsuttu Kruunajaissali, jonka koko oli noin 130 à 135 metriÀ. Muita osia olivat muun muassa haaremi, hovivÀen asunnot, palvelijoiden asunnot ja varastotilat.
YhdeksÀn metriÀ leveÀ silta yhdisti varsinaisen palatsin erilliseen niin kutsuttuu Kuninkaan taloon. Sen koko oli noin 138 à 120 metriÀ. Se koostui puutarhapihasta, asuinhuoneistoista sekÀ varastotiloista. Palatsirakennukset oli koristeltu pylvÀin, kaiverruksin ja seinÀmaalauksin, joista on sÀilynyt vain osasia. ErÀs seinÀmaalaus esitti Akhenatenia ja NefertitiÀ tyttÀriensÀ seurassa. Palatsin samoin kuin koko Keskikaupungin alueen kaivaukset suoritettiin 1930-luvulla.
Suuri Atonin temppeli
Suurta Atonin temppeliÀ ympÀröi tiilimuuri, joka sulki sisÀÀnsÀ noin 800 à 300 metrin kokoisen alueen. Sen sisÀpuolen etuosassa sijaitsi temppelirakennus eli niin kutsuttu PitkÀ temppeli, jonka koko oli noin 190 à 33 metriÀ. Se koostui kuudesta avoimesta pihasta, joita erottivat monumentaalisisÀÀnkÀynnit. Muurin ympÀröimÀn alueen takaosassa oli erillinen pyhÀkkörakennelma, jonka koko oli noin 48 à 32 metriÀ. Myös se oli ylhÀÀltÀ avoin ja koostui kahdesta osasta, joita erotti pylon-porttirakennelma. Rakennuksista on löydetty suuri mÀÀrÀ uhritauluja, temppelistÀ noin 750 ja pyhÀköstÀ noin 150.
Pieni Atonin temppeli

PientÀ Atonin temppeliÀ ympÀröi myös tiilimuuri, ja sen alueen koko oli noin 191 à 111 metriÀ. Se oli jaettu kolmeen sisÀpihaan, joiden sisÀÀnkÀynnit olivat pylon-porttien kautta. Toisella sisÀpihalla oli niin kutsuttu Papin talo ja kolmannella sisÀpihalla pyhÀkkö, joka muistuttaa Suureen Atonin temppeliin kuulunutta pyhÀkköÀ. Myös tÀmÀn temppelin alueelta on löydetty suuri mÀÀrÀ uhritauluja. Yksi temppelin pylvÀistÀ on kunnostettu.
Pohjoispalatsi
Pohjoispalatsi sijaitsi Pohjoisen esikaupungin ja Pohjoiskaupungin vĂ€lissĂ€. Se koostui pitkĂ€nomaisesta aukiosta, jonka kolmella sivulla oli huoneita. PerĂ€llĂ€ oli pieni valtaistuinsali. Rakennuksessa oli mahdollisesti kaksi kerrosta. Palatsi on ollut tarkoitettu alun perin Nefertitille tai Kiyalle ja myöhemmin Akhenatenin tyttĂ€relle Meritatenille. Palatsin kaivaukset suoritettiin vuosina 1923â1924 sekĂ€ 1990-luvulla.
Kaupungin ympÀristössÀ

Kaupungin rajat Akhenaten oli merkkauttanut rajakivillÀ, niin kutsutuilla Akhenatenin rajasteeloilla, jotka ovat kallioon kaiverrettuja tauluja ja veistoksia. NiitÀ on yhteensÀ 16. Steelojen perusteella kaupunkiin kuului alue myös joen lÀnsipuolella, jossa on kolme steelaa.
Kaupungin itĂ€puolella sen ja ylĂ€tasangon rinteen vĂ€lissĂ€ sijaitsivat erilliset työmiesten ja kivenhakkaajien kylĂ€t. YlĂ€tasangon rinteessĂ€ kaupungin koillisuolella sijaitsevat kallioon kaiverretut Pohjoishaudat ja kaakkoispuolella EtelĂ€haudat. Ne oli tarkoitettu faaraon hovi- ja virkamiehille. Kuninkaallinen hauta sijaitsee wadissa kauempana kaupungin itĂ€puolella. Paikka vaikuttaa tarkoitetun uudeksi âKuninkaiden laaksoksiâ.
Esinelöydöt
Kaupungista on löydetty rakennusten koristeosien sirpaleita sekÀ joitakin taide- ja kÀyttöesineitÀ. Suuri osa siirrettÀvÀstÀ esineistöstÀ vaikuttaa kuitenkin viedyn pois kaupungin hylkÀÀmisen yhteydessÀ, mikÀ kertoo sen suunnitelmallisuudesta. Vuonna 1887 paikallinen nainen löysi kaupungista yli 300 nuolenpÀÀkirjoitusta sisÀltÀvÀÀ savitaulua, jotka tunnetaan Amarna-kirjeinÀ.
Akhetatenin eli âTaivaankorkeuden kaupunginâ nousu ja tuho kuvataan Mika Waltarin romaanissa Sinuhe egyptilĂ€inen, joka sijoittuu Amarna-kaudelle.