Albert Battel (21. tammikuuta 1891 – 17. maaliskuuta 1952) oli saksalainen juristi ja Wehrmachtin reservin upseeri. Hän tuli tunnetuksi siitä, että esti juutalaisten kuljettamisen tuhoamisleirille. Hänet palkittiin postuumisti arvonimellä Vanhurskaat kansakuntien joukossa.
Battel syntyi Klein-Pramsenissa, Sleesiassa, nykyisen Puolan alueella. Hän joutui ensimmäiseen maailmansotaan ja rauhan palattua ryhtyi opiskelemaan. Hän opiskeli oikeustiedettä, valmistui asianajajaksi ja työskenteli Breslaussa. 1930-luvun alussa hän kuunteli Hitlerin puheita Saksan kunnian palautuksesta ja jaloilleen nousemisesta ja päätti liittyä kansallissosialistiseen puolueeseen.
Wehrmacht kutsui Battelin aktiivipalvelukseen vuonna 1942. Palveluspaikaksi oli määrätty Przemyśl. Siellä hän näki paikallisen geton tyhjentämisen ja juutalaisten siirtämisen juniin. Sen yhteydessä lapset otettiin pois vanhemmiltaan, ihmisiä ammuttiin kuoliaiksi tai pahoinpideltiin. Battel näki juutalaisia jotka olivat nälkäkuoleman partaalla ja monien sairauksien vaivaamia. Tämä sai Battelin tuntemaan vihaa.
Juutalaisten siirroista tuhoamisleireille käytettiin nimitystä kiertoilmaisua "uudelleenasuttaminen". Uuden siirron oli määrä tapahtua 26. heinäkuuta 1942. Przemyślin gettoon oli ainoana kulkutienä San-joen ylittävä silta. Battel otti mukaansa miehiä ja tukki sillan estäen SS-miesten pääsyn gettoon. Hänen mukaanan oli hänen esimiehensä majuri Max Liedke. Kun SS- joukot lähestyivät siltaa ilmoittivat Battel ja Liedke, että he ampuvat jokaisen sillan ylittävän SS-miehen.
Tilanne hämmästytti paikallisia juutalaisia. Se mitä seuraavaksi tapahtui oli vielä hämmästyttävämpää. Battel komensi paikalle kuorma-autoja ja määräsi sata juutalaisperhettä siirtymään niihin. Perheet siirrettiin armeijan kasarmeihin ja sotilaat määrättiin suojelemaan heitä. Tämä pelasti perheet tuhoamisleiriltä.
Battelin teko oli kansallissosialistisessa Saksassa rikos ja skandaali. Hänestä kirjoitettiin salainen raportti, joka toimitettiin Berliiniin Heinrich Himmlerille. Battelin toimintaa tutkittiin ja huomattiin, että hän oli jo aikaisemmin ollut "epäilyttävissä suhteissa" juutalaisten kanssa. Hän oli ennen sotaa lainannut rahaa juutalaiselle työkaverilleen ja kätellyt juutalaisten neuvoston puheenjohtajaa.
Himmler teki tapauksesta päätöksen. Battel pitää erottaa puolueesta japidättää, mutta vasta sodan jälkeen, jotta ei luoda huonoa mieltä armeijaan.
Sydänsairautensa vuoksi Battel sai eron armeijasta vuonna 1944. Hän muutti Breslauhun ja sodan loppuvaiheissa hän joutui taistelemaan Volkssturmissa ja joutui neuvostoliittolaisten sotavangiksi.
Sotavankeudesta vapauduttuaan Battel muutti Länsi-Saksaan Hattersheimiin. Hänellä ei ollut oikeutta harjoittaa oikeustiedettä, sillä hän oli asiakirjojen mukaan kansallissosialistisen puolueen jäsen.
Battelin toiminta pysyi tuntemattomana vuoteen 1981 asti jolloin Zeev Goshen, israelilainen juristi ja tutkija toi asian julkisuuteen. Hänen ansiostaan Battel sai tunnustuksen toiminnastaan postuumisti.
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
