Alexei (Aleksei) Apostol (6. tammikuuta 1866 Ateena, Kreikka – 20. kesäkuuta 1927 Helsinki) oli kreikkalaissyntyinen suomalainen sotilasmuusikko, kapellimestari, säveltäjä, sovittaja ja musiikkialan yrittäjä. Hän oli Suomen puolustusvoimien ensimmäinen ylikapellimestari. Sotilasarvoltaan hän oli musiikkimajuri.
Apostol syntyi nahkuri-isän poikana Ateenassa, josta hänen perheensä muutti ensin Turkin Gallipoliin ja sitten San Stefanoon. Hänen vanhempansa kuolivat Turkin sodassa vuoden 1878 alussa, ilmeisesti turkkilaisten surmaamina. Venäjän armeijan mukana Stan Stefanoon saapuneet Suomen kaartin sotilaat säälivät heiltä apua pyytänyttä 12-vuotiasta orpopoikaa, ja kaartin toisen komppanian päällikkö Arthur Ramsay päätti tuoda hänet kaartilaisten mukana Suomeen. Äidinkielensä kreikan ohella Apostol oppi puhumaan suomea, ruotsia ja venäjää, ja hänet otettiin vuonna 1879 soitto-oppilaaksi Kaartin soittokuntaan, jossa hän opetteli soittamaan kornettia, käyrätorvea ja pianoa. Hänestä tuli soittokunnan jäsen vuonna 1883 ja korpraali vuonna 1886. Hän opiskeli lisäksi vuodesta 1888 Helsingin musiikkiopistossa ja täydensi 1890-luvulla opintojaan Saksassa ja Itävallassa.
Apostolista tuli vuonna 1890 Suomen rakuunarykmentin ja vuonna 1893 Turun tarkk’ampujapataljoonan kapellimestari. Hän siirtyi vuonna 1899 kaartin soittokunnan kapellimestariksi, mutta irtisanoutui vuonna 1901, kun Suomen omia sotilasyksiköitä alettiin lakkauttaa. Hän perusti samana vuonna Helsingin Torvisoittokunnan, johon liittyi muusikoita lakkautetuista sotilassoittokunnista ja joka laajeni pian 25 soittajan orkesteriksi. Se teki kiertueita ulkomaille ja levytti vuosina 1904–1912 kaikkiaan 135 äänitettä, jotka olivat Suomen ensimmäiset orkesteriäänilevyt.
Vuoden 1918 sisällissodan jälkeen Apostol johti torvisoittokuntaansa valkoisten voitonparaatissa, ja hänet määrättiin soittokuntansa pohjalta muodostetun Suomen valkoisen kaartin soittokunnan kapellimestariksi, missä tehtävässä hän oli vuoteen 1924. Tammikuusta 1919 alkaen hän oli samalla Suomen armeijan ensimmäinen ylikapellimestari. Hän oli luomassa puolustusvoimien soittokuntajärjestelmää ja valikoimassa joukko-osastojen kunniamarsseja. Hän sai 1919 musiikkikapteenin ja 1920 musiikkimajurin arvon.
Apostol toimi Helsingin musiikkiopiston soitinnuksen opettajana opettajana vuosina 1899–1912 ja julkaisi joukon sovituksia torvimusiikille. Hän sävelsi itsekin musiikkia pääasiassa puhaltimille. Apostol toimi myös Helsingin kaupunginorkesterin taloudenhoitajana vuosina 1914–1918 ja toimi kapellimestarina sen ”kansantajuisissa konserteissa”. Lisäksi hän esiintyi usein soiton yleisjohtajana Kansanvalistusseuran laulujuhlilla ja johti orkesteria Helsingin ruotsalaisen ja suomalaisen teatterin näytöksissä.
Sotilasmusiikkiuransa ohella Apostol oli liikemies, joka perusti torvisoitintehtaan, musiikkikaupan ja -kustantamon. Otavan Ison Musiikkitietosanakirjan ja Suomi sävelissä -teoksen mukaan sekä musiikkikauppa että -kustantamo perustettiin vuonna 1901. A. Apostols Musikhandel eli A. Apostolin musiikkikauppa sijaitsi Helsingin Mikonkadulla. Apostol oli jonkin aikaa Suomen suurimpia nuottikustantajia. Hän myi kaupan, kustantamon ja torvitehtaan R. E. Westerlundille vuonna 1917 ja perusti vuonna 1919 pianotehdas Apollon, jonka toiminta päättyi jo seuraavana vuonna. A. Apostol OY -osakeyhtiö toimi vuosina 1909–1930.
Apostolin puoliso oli vuodesta 1888 Anna Wittman (1870–1952), ja heille syntyi kolme tytärtä. Toimittaja ja laulunsanoittaja Reino ”Palle” Palmroth oli Apostolin vävy.
Apostol sairasti 1920-luvun alusta alkaen unitaudin eurooppalaista muunnosta. Hän kuoli kesäkuussa 1927 61-vuotiaana pitkällisen sairauden jälkeen. Hänen hautapatsaansa paljastettiin 20. kesäkuuta 1930 Suomen kaartin hautausmaalla Helsingissä. Patsaan yhdellä sivulla on kuvanveistäjä Ville Vallgrenin muovailema Apostolin pronssinen kohokuva ja sen yläpuolella sotilassoittajan embleemi. Hautakivi vaurioitui vuonna 1939 talvisodan ensimmäisen päivän ilmapommituksissa, ja vauriot ovat siinä edelleen näkyvissä.
Heikki Klemetti kirjoitti Apostolista Suomen musiikkilehdessä vuonna 1943:
”Suomen säveltaiteen hyväksi Apostol teki raskaita taloudellisiakin uhrauksia. Hän näet jonkin ajan harjoitti soitinkaupan ohella myös kustannusliikettä, painattaen auliisti kotimaista musiikkia. Se ei kannattanut. ’Katso tätä pinkkaa: ei yhtään kappaletta!’ Oltu ostettu näet, ja tekijä oli nimekäs mies. Apostol oli liian irtonainen, ailahteleva, liian paljon yleensä taiteilija, ollakseen liikemies.”
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
